Syntyvyys ja perheellistyminen
Syntyvyys on laskenut Suomessa jyrkästi vuodesta 2010. Matala syntyvyys kiihdyttää väestön ikääntymistä ja vähentää työikäisten määrää tulevina vuosikymmeninä. Elinikäinen lapsettomuus vaikuttaa myös ihmisten tuen tarpeeseen elämänkulun eri vaiheissa.
Tälle sivulle on koottu DEMOGRAPHY-ohjelmassa tehtyjä tutkimuksia, joissa tarkastellaan syntyvyyttä monipuolisesti yksilöiden, perheiden ja yhteiskunnan näkökulmista.
Tutkimustulokset tarjoavat ajankohtaista ja luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi sekä väestökehityksestä kiinnostuneille laajemmin. Ne auttavat ymmärtämään, miksi syntyvyys muuttuu ja mitä voimme tehdä perheellistymisen tukemiseksi ja matalaan syntyvyyteen sopeutumiseksi.
Politiikkasuositukset
Koulutus tasaa syntyvyyden vaikutuksia
Koulutukseen panostaminen tasaa matalan syntyvyyden vaikutusta
Hyvin matalan syntyvyyden aiheuttamia taloudellisia haittoja voidaan lieventää panostamalla koulutukseen, joka lisää työvoiman tuottavuutta. Tämä investointi voidaan toteuttaa ilman lisärahoitusta, sillä koulutukseen käytettävä rahamäärä pysyy ennallaan lasten määrän vähentyessä. Koulutuksen edistäminen on keskeinen keino vastata väestön ikääntymisen haasteisiin yhdessä syntyvyyden ja muuttoliikkeen tukemisen kanssa. (Myrskylä ym. 2024)
Tasaisempi perhevapaiden jakautuminen edistäisi tasa-arvoa
Perhevapaajärjestelmän kehittämistä jatkettava sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi
Naiset tekevät Suomessa merkittävästi enemmän palkatonta hoivatyötä kuin miehet, mikä heikentää naisten työuria ja isien asemaa vanhempana, erityisesti matalammin koulutetuilla. Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen tukisi vanhempien ja lasten hyvinvointia sekä vahvistaisi sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Päätöksenteossa keskeistä on kehittää perhevapaajärjestelmää yksinkertaistamalla sitä, integroimalla tuet ja kohdentamalla vapaita molemmille vanhemmille, sekä tukemalla tasaisempaa jakamista myös pienituloisissa perheissä. (Helske ym. 2025)
Tutkimustulokset
Syntyvyyden lasku ja siihen sopeutuminen
Syntyvyys laski Suomessa 2010-luvulla jyrkimmin aloilla, joilla työttömyys oli korkea ja tulotaso matala
Syntyvyys laski vähiten koulutusaloilla, joilla se alun perinkin oli korkeimmalla tasolla: terveys-, hyvinvointi- ja opetusalalla sekä maatalous- ja metsätieteellisellä alalla. Syntyvyys laski voimakkaimmin aloilla, joilla työttömyys oli verraten korkea ja tulotaso matala. Lasku oli jyrkintä tieto- ja viestintätekniikan alalla sekä humanistisilla ja taidealoilla. Epävarmuustekijät selittivät neljänneksen syntyvyyden laskusta, mikä viittaa siihen, että heikossa asemassa olevilla on aiempaa suurempia esteitä lasten saamiselle. (Hellstrand ym. 2024)
>> Lue lisää politiikkasuosituksesta
Syntyvyyden laskusta kolme neljäsosaa liittyy esikoisten syntymisen vähenemiseen
Valtaosa syntyvyyden laskusta vuosina 2010–2018 on seurausta siitä, että yhä harvemmat naiset saavat ensimmäisen lapsen. Myös toisia ja kolmansia lapsia syntyi 2010-luvulla aiempaa vähemmän. Parisuhteissa tapahtuneet muutokset, avo- ja avioliittojen solmimisen vähentyminen ja erojen yleistyminen, selittävät neljänneksen laskusta ensimmäisten lasten kohdalla. Muutos on tapahtunut kaikilla koulutusasteilla, mutta nopeinta se on ollut matalasti koulutetuilla. (Hellstrand ym. 2022)
>> Lue lisää politiikkasuosituksesta
Elinikäinen lapsettomuus yleistynyt erityisesti matalammin koulutetuilla
Elinikäinen lapsettomuus on yleistynyt erityisesti matalammin koulutettujen keskuudessa, ja Suomessa lapsettomaksi jäävien osuus on kansainvälisesti korkea. Samalla suuret lapsiluvut, kuten kolme tai useampi lapsi, ovat yleistyneet enintään keskiasteen koulutuksen saaneilla, usein useamman kumppanin kanssa. Korkeasti koulutetut miehet ja naiset saavat puolestaan muita useammin täsmälleen kaksi lasta. (Jalovaara & Miettinen 2022)
Pandemia vahvisti hetkellisesti syntyvyyden nousua
Suomessa syntyvyys kasvoi selkeästi COVID-19-pandemian alkuvaiheen jälkeen, erityisesti vuonna 2021. Kasvu oli voimakkainta yli 30-vuotiailla naisilla ja näkyi eniten Helsingin ja Uudenmaan alueella. (Nisén ym. 2022b)
Väestön ikääntymisen tuomia haasteita voidaan lieventää poliittisin keinoin
Väestön ikääntymisen vaikutukset ovat lievempiä, kun niitä arvioidaan tuottavuuspainotetulla taloudellisella huoltosuhteella perinteisen vanhushuoltosuhteen sijaan. Korkeampi kokonaishedelmällisyysluku yhdessä tehostetun koulutuspolitiikan kanssa parantaisi eniten huoltosuhdetta. Erityisesti miesten koulutustason nostaminen korostuu keskeisenä keinona ikääntymisen haasteiden lieventämisessä. (Marois ym. 2022)
Koulutukseen panostaminen tasaa matalan syntyvyyden vaikutusta
Väestön ikääntymisen ja alhaisen syntyvyyden taloudellisia vaikutuksia voidaan lieventää investoimalla inhimilliseen pääomaan. Kun koulutusinvestoinnit pidetään kokonaisuudessaan ennallaan pienenevissä ikäluokissa, kasvaa investointi per henkilö, mikä kompensoi työvoiman pienempää kokoa ja sen negatiivisen makrotaloudellisen vaikutuksen. Väestöpolitiikassa olisi keskityttävä väestön inhimillisen pääoman parantamiseen eikä niinkään demografisiin tavoitteisiin, kuten tietyn syntyvyyden tason saavuttamiseen väestötasolla. (Myrskylä ym. 2025)
Parisuhdedynamiikka ja perheellistyminen
Vanhemmaksi tulemisen yleisyys vähentynyt, eroamisen riski kasvanut
Ensimmäisen lapsen saaminen lykkääntyy Suomessa yhä myöhemmäksi, vaikka parisuhteet muodostuvat edelleen nuorena. 1990-luvulla syntyneiden naisten parisuhteissa eroamisen todennäköisyys on ensi kertaa suurempi kuin ensimmäisen lapsen saamisen todennäköisyys, ja lastensaanti on ylipäätään vähentynyt. Miehillä perheen perustaminen tapahtuu myöhemmin, ja yhä harvempi tulee isäksi. Eri kehityskulut huomioiden syntyvyyden huomattava kasvu lähitulevaisuudessa on epätodennäköistä. (Rahnu & Jalovaara 2023)
Lapsia saadaan harvemmin ensimmäisessä liitossa ja yhä todennäköisemmin vasta toisessa tai myöhemmässä liitoissa
Parisuhdedynamiikka on tärkeä tekijä syntyvyyden ymmärtämisessä. Lapsia saadaan Suomessa useimmiten yhä ensimmäisessä liitossa. Nuoret ikäluokat saavat kuitenkin harvemmin lapsia ensimmäisessä liitossaan kuin vanhemmat ikäluokat ja yhä useampi saa lapsia vasta erottuaan ensimmäisestä liitostaan. Muutokset nuorten aikuisten liittojen muodostumisessa ja kestossa selittävät osaltaan viimeaikaista syntyvyyden laskua. (Andersson 2023a)
>> Lue lisää politiikkasuosituksesta
Parisuhteen kesto oleellinen tekijä syntyvyyden kannalta
Ei-aviollinen uuden liiton solmiminen eron jälkeen ennustaa matalaa syntyvyyttä, kun taas uudelleenavioituminen on yhteydessä korkeampaan kokonaishedelmällisyyteen. Suurin osa uusista parisuhteista ei johda avioliittoon, siksi uusien liittojen solmiminen ei merkittävästi lisää syntyvyyttä väestötasolla. Naiset löytävät useammin uuden puolison hedelmällisyyden kannalta keskeisinä ikävuosina ja saavat keskimäärin enemmän lapsia ensimmäisen parisuhteen päättymisen jälkeen kuin miehet. Useamman liiton solmiminen liittyy keskimäärin pienempään lapsilukuun. Poikkeuksena on matalatuloiset miehet, joilla se ennustaa korkeampaa syntyvyyttä. (Andersson ym. 2022; Andersson 2023b; Andersson ym. 2023)
>> Tutustu julkaisuun Andersson ym. 2022
>> Tutustu julkaisuun Andersson 2023b
>> Tutustu julkaisuun Andersson ym. 2023
Erityisesti matalasti koulutetuilla parisuhteiden solmiminen vähentynyt ja eronneisuus kasvanut
Avioliitossa olevien osuus on pienentynyt suomalaisilla kaikilla koulutusasteilla, eikä avoliittojen lisääntyminen ole täysin korvannut tätä muutosta, mikä on johtanut puolison kanssa asuvien osuuden laskuun. Erityisesti matalasti koulutetuilla ja alle 35-vuotiailla parisuhteiden solmiminen on vähentynyt ja eroamisaste on kasvanut. Muutokset ja koulutusryhmittäiset erot ovat samankaltaisia sekä miehillä että naisilla. Perheellistymisikäisissä tapahtuneella parisuhdedynamiikan muutoksilla voi olla laajoja vaikutuksia myös syntyvyyteen. (Jalovaara & Andersson 2023)
Naisparien todennäköisyys saada lapsia kasvanut, mutta vain korkeasti koulutetuilla
Naisparien lapsensaanti yleistyi Suomessa 2000-luvulla, mutta lapsensaannin todennäköisyys eroaa koulutustason mukaan. Lapsensaanti yleistyi korkeasti koulutetuilla naispareilla, kun matalasti kouluttautuneilla siitä tuli harvinaisempaa. (Ponkilainen ym. 2024)
>> Lue lisää politiikkasuosituksesta
Vuonna 1975 syntyneiden parisuhdehistoriat Suomessa ja Belgiassa
Sekä Suomessa että Belgiassa lapsettomuus liittyy vahvasti joko siihen, ettei ole koskaan ollut parisuhteessa tai parisuhteiden epävakauteen. Suomessa lapsettomuus yhdistyy useammin siihen, ettei puolisoa ole ollut lainkaan, kun taas Belgiassa lapsettomilla on monipuolisempia parisuhdepolkuja. Suomalaiset lapsettomat kokevat myös enemmän turbulenssia parisuhdehistorioissaan. (Rees ym. 2025)
Kumppanin tapaaminen verkossa yhä yleisempää ja yhteydessä perheellistymiseen Saksassa
Nuorimmassa ikäryhmässä kumppanin tapaaminen verkossa lisäsi lastenhankinta-aikeita, mutta myös eron todennäköisyyttä. Vanhimmassa ikäryhmässä kumppanin tapaaminen verkossa lisäsi todennäköisyyttä saada ensimmäinen lapsi. Tutkimus tehtiin German Family Panel (Pairfam) -aineistolla. (Danielsbacka ym. 2022)
Lastensaantitoiveet ja -asenteet
Asenteet lastenhankintaa ja perhe-elämää kohtaan muuttuneet Suomessa
Nuorempiin ikäryhmiin kuuluvat haluavat vähemmän lapsia verrattuna vanhempiin ikäryhmiin. Ihannelapsiluvun lasku johtuu etenkin siitä, että ei lapsia toivovien joukko on nuoremmissa ikäluokissa aiempaa suurempi. Sosioekonomisilla tekijöillä ei ole juuri merkitystä ihannelapsilukuun eri ikäluokkien välillä. Tutkijat arvelevatkin, että ihanteiden laskun taustalla on syvempi kulttuurinen muutos. (Golovina ym. 2024)
Epävarma elämäntilanne ja elämäntyyli tärkeimmät syyt lykätä tai olla hankkimatta (lisää) lapsia
Suomessa 2010-luvulla epävarma elämäntilanne ja elämäntapaan liittyvät mieltymykset olivat yhteydessä lastenhankintapäätöksiin sosiodemografisista ominaisuuksista riippumatta. Vakaammassa elämäntilanteessa olevat, harvemmin sosiaalista mediaa käyttävät ja vähemmän työorientoituneemmat ilmoittivat epävarmuuden harvemmin syyksi lykätä lastensaantia tai luopua siitä. Sen sijaan lapsettomat vastaajat, erityisesti naiset, aktiivisesti sosiaalista mediaa käyttäneet ja työorientoituneemmat ilmoittivat todennäköisemmin elämäntyylin syyksi lastensaannin lykkäämiselle. (Savelieva ym. 2022)
Sosiaalisen tuen puute yhteydessä alhaisempiin lastensaantiaikeisiin
Vanhemmilta ja sukulaisilta saatu tuki, erityisesti taloudellinen tuki, on yhteydessä korkeampiin lastensaantiaikeisiin. Kokemukset yksinäisyydestä ovat yhteydessä alhaisempiin lastensaantiaikeisiin. Miehillä, joiden vähintään yksi vanhempi on kuollut tai tuntematon, emotionaalinen tuki muilta oli positiivisesti yhteydessä lastensaantiaikeisiin, mikä viittaa korvaavaan mekanismiin vanhempien tuen puuttuessa. Tutkijat tulkitsevat, että läheisiltä saatu apu viestii lastensaantia harkitseville, että he saavat tukea lasten kasvatuksessa, millä on merkitystä ihmisten lastensaannin suunnittelulle. (Artamonova ym. 2024a; Artamonova ym. 2024b)
>> Tutustu julkaisuun Artamonova ym. 2024a
>> Tutustu julkaisuun Artamonova 2024b
Lapsuudenkodin kokemukset yhteydessä aikuisiän ihanteelliseen lapsilukuun
Useammat sisarukset liittyvät korkeampaan toivottuun lapsimäärään, kun taas yksinhuoltajaperheessä kasvaminen ja kielteiset kokemukset vanhemmista liittyivät pienempään toivottuun lapsimäärään. Nämä yhteydet näkyivät etenkin niillä, joilla ei ollut omia lapsia. Tulokset korostavat lapsuudenkodin emotionaalisten ja rakenteellisten tekijöiden merkitystä perhetoiveiden muodostumisessa. (Karhunen ym. 2023)
Poikalapset eivät ole enää tyttölapsia toivotumpia
Poikien suosiminen on muuttunut sukupuolineutraaliksi 1990-luvulla ja 2000- ja 2010-luvuilla jopa lieväksi tyttöjen suosimiseksi. Suomessa esikoistytön saaminen lisäsi aiemmin perheiden lapsilukua, mutta vaikutus hedelmällisyyteen on muuttunut vuosikymmenten aikana ja on nyt negatiivinen. (Riukula 2024)
Työelämä, perhevapaat ja tasa-arvo
Työura ja palkkaerot
Äitien kertyneet ansiot selvästi isien ansioita pienemmät
Vuosina 1974–1975 syntyneet naiset ansaitsivat 44 vuoden ikään mennessä Suomessa keskimäärin 32 prosenttia ja Ruotsissa 29 prosenttia vähemmän kuin miehet. Ero on selvästi suurempi äitien ja isien välillä kuin lapsettomien naisten ja miesten välillä. Ero äitien ja isien välillä on pienempi niillä, jotka ovat saaneet ensimmäisen lapsensa korkeammalla iällä, joilla lasten lukumäärä on pieni sekä korkeasti koulutetuilla. (Nisén ym. 2024)
Hoitovapaan kesto merkittävä tekijä äitien palkkasakolle
Lapsensaanti vaikuttaa naisten työmarkkina-asemaan ja siten sukupuolten palkkaeroon. Lastensaantia seuraava niin sanottu ”lapsisakko” vaihtelee äidin hoitovapaan pituuden mukaan: pidempää vapaata käyttävät kokevat suuremman palkkatappion kuin lyhyempää vapaata käyttävät. Tulokset osoittavat, että hoitovapaan pituuden valinnalla ja perhepolitiikalla on merkittävä rooli sukupuolten välisen palkkaeron muodostumisessa. (Österbacka & Räsänen 2025)
Vanhemmuuden viivästyminen vaikuttaa eri tavoin naisten ja miesten työuriin
Vanhemmuuden viivästyminen nostaa naisten koulutustasoa miehiin nähden ja kaventaa miesten ja naisten tuloeroa nuorella aikuisiällä. Vanhemmuuden viivästyminen lisäsi kuitenkin isien keskimääräisiä tuloja lapsen syntymävuonna enemmän, mikä voimistaa sukupuolten välisiä palkkaeroja. Vanhemmuuden sukupuolittuneet vaikutukset nostavat esiin huolen vanhemmuuden yhteensovittamisesta työelämän kanssa työuran alkuvaiheessa, ja ne voivat näin kannustaa lastensaannin viivästymiseen. (Nisén ym. 2022a)
>> Lue lisää politiikkasuosituksesta
Korkea koulutus tukee naisten työllisyyttä työuran loppuvaiheessa
Naisten ja miesten työllisyysurat eroavat merkittävästi vanhemmuuden ja koulutuksen mukaan, ja maiden välillä on suuria eroja. Korkea koulutus tukee naisten työllisyyttä kaikissa maissa ja vähentää sukupuolten välistä työllisyyseroa erityisesti Italiassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa sukupuolten ero on pieni kaikilla koulutustasoilla. Naisten työvuosien määrä ei myöskään laske Suomessa lapsiluvun mukaan. (Lorenti ym. 2024)
Puolisottomien äitien ja isien työllisyys jäänyt selvästi jälkeen puolison kanssa asuvien vanhempien työllisyydestä
Ilman puolisoa asuvien äitien ja isien työllisyysasteet ovat runsaat 10 prosenttiyksikköä matalammat kuin puolison kanssa asuvien vanhempien. Myös koulutuserot ryhmien välillä ovat kasvaneet. Vanhempien työllisyyserot ovat erityisen suuria ja kasvaneet perus- ja keskiasteen koulutuksen suorittaneilla. Puolisottomuus on yhä yleisempää matalasti koulutettujen keskuudessa, mikä yhdessä työmarkkinoiden muutosten kanssa kasvattaa eriarvoisuutta perhemuotojen välillä. (Härkönen ym. 2023)
>> Lue lisää politiikkasuosituksesta
Perhevapaat ja varhaiskasvatus
Isän vanhempainvapaa tukee tasa-arvoisempaa hoivavastuuta
Isän yli kolmen viikon mittainen vanhempainvapaa liittyi tasaisempaan käytännön hoitotehtävien jakautumiseen työssäkäyvien vanhempien perheissä. Jos vain isä oli ansiotyössä, hänen vanhempainvapaansa oli yhteydessä lapsen viemiseen ja hakemiseen päivähoidosta. Isän vanhempainvapaa voi edistää tasa-arvoisempaa hoivavastuuta, mutta vaikutukset saattavat näkyä hoivatyön eri osa-alueilla. (Eerola ym. 2022)
Hoitovapaan pituus riippuu myös työpaikkatason tekijöistä
Hoitovapaan pituus naisilla vaihtelee työpaikan sektorin, työntekijämäärän, työtovereiden valintojen ja työpaikan sukupuolijakauman mukaan. Naiset pitävät pidempiä hoitovapaita erityisesti naisvaltaisilla ja suurilla työpaikoilla sekä kuntasektorilla. Työpaikan normit ja vertaisvaikutukset muokkaavat hoitovapaapäätöksiä, mikä pitkällä aikavälillä syventää sukupuolten palkkaeroja. (Österbacka & Räsänen 2024)
Varhaiskasvatuksen käyttö vaihtelee äidin koulutustason mukaan
Vuodesta 2004 vuoteen 2019 varhaiskasvatukseen osallistuminen on lisääntynyt Euroopassa, mutta samalla koulutustason mukaiset erot ovat kasvaneet. Erityisesti matalasti koulutettujen äitien lapset osallistuvat varhaiskasvatukseen yhä harvemmin verrattuna korkeasti koulutettujen äitien lapsiin, mikä korostaa tarvetta tasavertaisemmille mahdollisuuksille. (Välimäki ym. 2024)
>> Lue lisää politiikkasuosituksesta
Yksityisen varhaiskasvatuksen tuet lisänneet yksityisten palveluiden käyttöä
Korkeasti koulutetut perheet hyödyntävät yksityistä päivähoitoa muita enemmän, ja tuen nousu on lisännyt yksityisen hoidon kysyntää merkittävästi. Pienten lasten äitien työllisyys tai kotihoidontuen käyttö ei ole muuttunut yksityisen hoidon tukemisen myötä. (Räsänen & Österbacka 2024)
>> Lue lisää politiikkasuosituksesta
Epäsäännölliset työajat haastavat lapsiperheiden arjen rytmiä
Epäsäännölliset työajat aiheuttavat suomalaisille pienten lasten vanhemmille yhteensopimattomuutta varhaiskasvatuksen aikataulujen ja perheen arjen välillä. Vanhemmat ”painivat” paitsi oman työnsä epäsynkronisuuden myös varhaiskasvatuksen ammattilaisten luoman ”pedagogisen rytmin” vuoksi. Vanhemmat pyrkivät hallitsemaan tilannetta työpaikan joustoilla ja neuvottelemalla keskinäisestä vastuunjaosta. (Siippainen ym. 2023)
Sukupuoliroolit ja lasten kasvatus
Evoluutiopsykologian mukaan naiset ja miehet suhtautuvat eri tavoin lasten hoitamiseen, koska heidän panoksensa vanhempina poikkeaa toisistaan. Äidit sijoittavat lapsiinsa yleensä enemmän aikaa ja resursseja kuin isät, minkä vuoksi ihmiset suosivat usein äidin puolen sukulaislapsia isän puolen lapsiin verrattuna. (Tanskanen ym. 2023)
Psyykkinen hyvinvointi ja lastensaanti
Mielenterveys ja lapsettomuus
Masennusdiagnoosin saaneilla pienempi todennäköisyys saada lapsia
Alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla miehillä ja naisilla masennus liittyi pienempään lapsensaannin todennäköisyyteen ja matalampaan lapsilukuun. Masennuksesta kärsivillä, peruskoulun käyneillä naisilla todennäköisyys saada lapsia oli taas muita suurempi, ja vain peruskoulun käyneillä miehillä ei havaittu yhteyttä masennuksen ja lastensaannin välillä. Tutkimuksessa oli mukana kaikki Suomessa vuosina 1960–1980 syntyneet. Tutkimustulokset korostavat masennuksen varhaisen ennaltaehkäisyn ja oikea-aikaisen hoidon merkitystä. (Golovina ym. 2023)
Masennus yhteydessä lapsettomuuteen
Masennuslääkkeitä käyttävillä naisilla oli pienempi todennäköisyys saada lapsi kuin muilla. Masennuslääkkeitä 18–38-vuotiaana käyttäneistä 41 prosenttia miehistä ja 26 prosenttia naisista jäi lapsettomiksi 39-vuotiaana, kun vastaavat osuudet lääkkeitä käyttämättömillä olivat 30 prosenttia ja 22 prosenttia. Puolison masennus lisäsi lapsettomuuden todennäköisyyttä ja lapsettomuuden todennäköisyys oli suurin, jos henkilöllä sekä hänen puolisollaan oli masennus. Tutkimuksessa oli mukana kaikki Suomessa vuosina 1977–1980 syntyneet. (Kailaheimo-Lönnqvist ym. 2024)
>> Lue lisää politiikkasuosituksesta
Identiteetin epävarmuus ennakoi lapsettomuutta
Pitkittäistutkimuksessa havaittiin, että nuorilla aikuisilla selkiintymätön identiteetti (ts. epävarmat tulevaisuudensuunnitelmat) linkittyi pienempään todennäköisyyteen perheellistyä. Tulos tukee teorioita, joiden mukaan identiteettiongelmat vaikeuttavat vakaisiin parisuhteisiin sitoutumista ja lasten hankintaa. Pelkät perhepoliittiset toimet eivät siis riitä syntyvyyden tukemiseen, vaan myös nuorten identiteetin kehitystä tulisi tukea rakenteellisella tasolla. (Mannerström ym. 2025)
>>Lue lisää politiikkasuosituksesta
Synnytyspelko ja psyykkiset häiriöt
Synnytyspelko vaikeuttaa noin joka kymmenettä raskautta
Synnytyspelkoa esiintyi useammin naisilla, joilla oli aiempi raskaudenkeskeytys (5,6 % vs. 3,7 %). Psykiatrinen diagnoosi, äidin korkea ikä ja tupakointi lisäsivät myös synnytyspelon todennäköisyyttä. Todennäköisyys oli puolestaan pienempi alemman sosioekonomisen aseman omaavilla sekä tiheään asutuilla ja maaseutualueilla asuvilla naisilla. (Kemppainen ym. 2024)
Synnytyspelko ja psyykkiset häiriöt ensimmäisen raskauden aikana vähentävät todennäköisyyttä saada toinen lapsi
Synnytyspelko alensi todennäköisyyttä saada toinen lapsi 22 prosentilla ja psyykkinen häiriö ennen ensimmäistä synnytystä 28 prosentilla. Alhaisin todennäköisyys oli naisilla, joilla oli sekä synnytyspelko että psyykkinen häiriö. Keisarileikkauksen kokeneilla naisilla oli muita harvemmin toisia synnytyksiä. (Silvan ym. 2025)
Raskaana olevien naisten ja heidän kumppaneidensa psyykkiset oireet yleisiä
Raskaana olevilla naisilla ja heidän kumppaneillaan synnytystä edeltävät posttraumaattiset stressioireet olivat yleisiä: niitä esiintyi 20 prosentilla naisista ja 13 prosentilla kumppaneista. Synnytyspelkoa ja masennusoireita raportoitiin 5–7 prosentilla naisista. Jos kumppanilla oli oireita, naisella oli niitä myös useammin. Siksi erityistä huomiota on kiinnitettävä raskaana olevaan naiseen, jonka kumppanilla on jokin näistä oireista. (Mäkelä ym. 2023)
Tietyt sairaudet yhteydessä elinikäiseen lapsettomuuteen
Miehillä elinikäiseen lapsettomuuteen liittyvät erityisesti mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöt. Naisilla puolestaan synnynnäiset poikkeavuudet sekä hormonaaliset, ravitsemukselliset ja aineenvaihdunnalliset häiriöt ovat yhteydessä elinikäiseen lapsettomuuteen. Sairauksien yhteys lapsettomuuteen riippuu sairastumisajankohdan iästä. Tiedon avulla voidaan paremmin ymmärtää sairauksien merkitystä tahottomaan lapsettomuuteen. (Liu ym. 2024)
Hedelmöityshoidot, mielenterveys ja lasten kehitykselliset riskit
Lastensaannin myöhentyminen lisää hedelmöityshoitojen tarvetta
Suomessa syntyy vuosittain hedelmöityshoitojen avulla noin 2 500 lasta eli noin 6 prosenttia syntyneistä lapsista. Suurin yksittäinen tekijä tahattoman biologisen lapsettomuuden taustalla on lastensaannin siirtyminen myöhemmälle iälle. Tietoa iän vaikutuksesta raskauden todennäköisyyteen on tarjottava osana koulujen terveystiedon opetusta. Hoitojen avulla syntyneiden lasten osuus on suurin korkeammissa sosioekonomisissa ryhmissä. Lapsettomuushoitojen tulee olla tasa-arvoisesti kaikkien saatavilla. (Gissler 2024)
>> Lue lisää politiikkasuosituksesta
Hedelmöityshoidot voivat heikentää naisten mielenterveyttä, erityisesti silloin, kun hoidot eivät johda lapsen syntymään
Rekisteriaineistoon perustuvassa tutkimuksessa lapsettomiksi jääneet hedelmöityshoitoja saaneet naiset ostivat enemmän masennuslääkkeitä kuin luonnollisesti tai hoitojen avulla synnyttäneet. Tulokset viittaavat siihen, että masennuslääkkeiden suurempi käyttö liittyy enemmän tahattomaan lapsettomuuteen kuin itse hoitojen aiheuttamaan stressiin, minkä vuoksi hoitoihin liittyvän psykososiaalisen tuen merkitys on suuri. (Goisis ym. 2023)
Hedelmöityshoitojen avulla syntyneiden lasten terveys ja kehitys: kirjallisuuskatsaus
Aiempiin tutkimuksiin perustuvan katsauksen mukaan hedelmöityshoitojen avulla alkunsa saaneet lapset ovat suuremmassa riskissä syntyä ennenaikaisesti tai pienipainoisina verrattuna luonnollisesti alkunsa saaneisiin lapsiin, mihin erityisesti monisikiöraskaudet vaikuttavat. Myöhemmät fyysiset, kognitiiviset ja psyykkiset kehitystulokset ovat kuitenkin keskimäärin samanlaisia tai parempia kuin verrokeilla, mikä voi selittyä vanhempien edullisella sosioekonomisella asemalla. Joitakin viitteitä on kuitenkin myös näiden lasten kohonneesta mielenterveysriskistä, minkä vuoksi heidän hyvinvointiaan tulisi seurata pitkittäistutkimuksin. (Goisis & Myrskylä 2021)
Hedelmöityshoitojen ja syntymäterveyden yhteydet: sisaruusanalyysi utahilaisella aineistolla
Hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneet vauvat painoivat vähemmän, syntyivät aikaisemmin ja olivat suuremmassa riskissä alipainoon, ennenaikaiseen syntymään ja pieneen syntymäpainoon suhteessa raskausikään verrattuna luonnollisesti hedelmöittyneisiin vauvoihin. Sisaruusvertailuissa erot olivat vähäisiä ja tilastollisesti merkityksettömiä, mikä viittaa siihen, että riskit eivät johdu itse hedelmöityshoidoista vaan todennäköisesti muista taustatekijöistä. (Pelikh ym. 2022)
Hedelmöityshoidoilla syntyneillä lapsilla suurentunut riski murrosiän häiriöihin
Laajassa pohjoismaisessa rekisteritutkimuksessa hedelmöityshoidoilla syntyneillä lapsilla riski mielenterveysongelmiin oli noin 1,5-kertainen verrattuna luonnollisesti syntyneisiin lapsiin. Lisätutkimusta tarvitaan, sillä murrosiän alkamiseen vaikuttavat monet tekijät, eikä kaikkia taustatekijöitä voitu tässä huomioida. (Klemetti ym. 2022)
Muut aiheeseen liittyvät tutkimukset
Korkea synnyttäjän ikä lisää riskiä ennenaikaiselle synnytykselle ja pienipainoiselle lapselle
Korkea synnyttäjän ikä (yli 38 vuotta) lisäsi riskiä saada pienipainoinen tai ennenaikaisesti syntynyt lapsi neljässä tutkitussa Pohjoismaassa. Vaikutus säilyi, vaikka vertailu tehtiin äidin sisaruksiin. Korkea synnytysikä itsessään näyttäisi olevan itsenäinen riskitekijä heikommille vastasyntyneiden terveyslähtökohdille. (Aradhya ym. 2023)
D-vitamiinilisäys voi olla merkittävä keino ehkäistä keskenmenoja
D-vitamiinin lisäys elintarvikkeisiin liittyi keskenmenojen määrän laskuun Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa keskenmenojen määrä laski 15 prosenttia jokaisen D-vitamiinilisäyksen jälkeen vuosina 1994–2021. Tulokset viittaavat siihen, että kansallinen D-vitamiinilisäys voi olla merkittävä keino ehkäistä keskenmenoja ja vähentää terveyseroja. (Lindqvist ym. 2023)
Miten alkoholin hinta vaikuttaa raskauksiin?
Abortit ja ennenaikaiset synnytykset lisääntyivät hetkellisesti vuoden 2004 merkittävän alkoholiveron alennuksen jälkeen. Ennenaikaiset synnytykset lisääntyivät ainoastaan matalimmassa tuloluokassa. Havaittu ilmiö kesti noin puoli vuotta alkoholiveron laskun alkamisesta ja voi johtua lisääntyneen alkoholinkulutuksen vaikutuksista raskauksiin. Tutkimuksessa vertailtiin syntymävasteiden trendejä ennen ja jälkeen veronalennuksen 1.3.2004. (Luukkonen ym. 2023)
Lapsettomuus oli yleistä myös historiallisessa Suomessa
Tutkimuksessa selvitettiin lapsettomuuden ajallisia ja sosioekonomiseen asemaan liittyviä trendejä 1800-luvulta lähes nykypäivään asti. Korkeassa yhteiskuntaluokassa olevien lapsettomuus nousi tasaisesti, kun taas heikommassa sosiaalisessa asemassa olevien lapsettomuus oli suurempaa ja vaihteli voimakkaasti tutkitulla ajanjaksolla. (Salonen ym. 2024)
Kaksosraskaudet voivat vähentää äitien kokonaishedelmällisyyttä
Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että kaksosten äideillä on muita äitejä enemmän synnytyksiä. Tästä on vedetty se johtopäätös, että (ei-identtisten) kaksosten saaminen kertoo näiden äitien korkeammasta luonnollisesta hedelmällisyydestä. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että aiemmissa tutkimustuloksissa on kyse tilastollisesta harhasta. Kun tämä harha kontrolloitiin soveltuvilla tilastollisilla menetelmillä, havaittiin, että kaksosten äitien luonnollinen hedelmällisyys on päinvastoin heikompi kuin äideillä, jotka eivät ole saaneet kaksosia. Tutkimustuloksella on merkitystä, kun tarkastellaan ihmisen hedelmällisyyden taustalla vaikuttavia biologisia ja geneettisiä mekanismeja. (Rickard ym. 2022)
Uusi parisuhde yhteydessä yksinhuoltajien elämäntyytyväisyyteen Saksassa ja Isossa-Britanniassa
Uudelleen parisuhteeseen siirtyminen lisäsi yksinhuoltajaäitien elämäntyytyväisyyttä erityisesti Saksassa, jossa vaikutus liittyi pääosin taloudellisiin tekijöihin. Isossa-Britanniassa yhteys oli heikompi. Tulokset korostavat taloudellisten resurssien ja perhepolitiikan merkitystä yksinhuoltajien hyvinvoinnin tukemisessa. (Dierker ym. 2025)
Teeman julkaisut listattuna
Tutkimusjulkaisut
Andersson, L. (2023a). A novel macro perspective on family dynamics – The contribution of partnership contexts of births to cohort fertility rates. Population and Development Review, 49(3), 617–649. https://doi.org/10.1111/padr.12579
Andersson, L. (2023b). The role of gender differences in partnering and re-partnering for gender differences in completed fertility. Population Research and Policy Review, 42, 17. https://doi.org/10.1007/s11113-023-09767-1
Andersson, L. (2024). Suomalaiset saavat lapsen yhä todennäköisemmin vasta toisessa liitossaan [Tietoa päätösten tueksi 4/2024]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2024/07/PB-FI-Andersson.pdf
Andersson, L., Saarela, J., Jalovaara, M., & Uggla, C. (2023). A matter of time: Batemans principles and mating success as count and duration in contemporary Finland. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences 290: 20231061 http://doi.org/10.1098/rspb.2023.1061
Andersson, L., Jalovaara, M., Saarela, J., & Uggla, C. (2022). Less is more: Repartnering and completed cohort fertility in Finland. Demography, 59(6), 2321–2339. https://doi.org/10.1215/00703370-10351787
Aradhya, S., Tegunimataka, A., Kravdal, Ø., Martikainen, P., Myrskylä, M., Barclay, K., & Goisis, A. (2023). Maternal age and the risk of low birthweight and pre-term delivery: a pan-Nordic comparison. International journal of epidemiology, 52(1), 156–164. https://doi.org/10.1093/ije/dyac211
Artamonova, A., Sorsa, T., Berg, V., Hägglund, A. E., & Rotkirch, A. (2024a). Social resources are associated with higher fertility intentions in contemporary Finland. Comparative Population Studies, 49. https://doi.org/10.12765/CPoS-2024-04
Artamonova, A., Sorsa, T., Berg, V., Hägglund, A. E., & Rotkirch, A. (2024b). Counting on parents or others? The role of social support for fertility intentions in Finland. Finnish Yearbook of Population Research, 57, 165–190. https://doi.org/10.23979/fypr.131297
Danielsbacka, M., Tanskanen, A.O., & Billari, F.C. (2022). Meeting online and family-related outcomes: evidence from three German cohorts. Journal of Family Studies, 28(4), 1390 –1415. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/13229400.2020.1835694
Dierker, P., Kühn, M. & Myrskylä, M. (2025). Re-partnering and single mothers’ mental health and life satisfaction trajectories. Journal of Marriage and Family 87(1), 157–181. https://doi.org/10.1111/jomf.13015
Eerola, P., Närvi, J., & Lammi-Taskula, J. (2022). Can fathers’ leave take-up dismantle gendered parental responsibilities? Evidence from Finland. Journal of Family Research, 34(3), 958–982. https://doi.org/10.20377/jfr-723
Gissler, M. (2024). Lähes 6 prosenttia lapsista syntyy hedelmöityshoitojen avulla – lastensaannin myöhentyminen lisää hoitojen tarvetta [Tietoa päätösten tueksi 2/2024]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2024/03/PB-Gissler-FI.pdf
Goisis, A., & Myrskylä, M. (2021). Well-being of children born after medically assisted reproduction. Gynäkologe, 54, 917–921. https://doi.org/10.1007/s00129-021-04872-8
Goisis, A., Palma, M., Metsä-Simola, N., Klemetti, R., Martikainen, P., Myrskylä, M., Pelikh, A., Tosi, M., & Remes, H. (2023). Medically assisted reproduction and mental health: A 24-year longitudinal analysis using Finnish register data. American Journal of Obstetrics and Gynecology, 228(3), 311.e1–311.e24. https://doi.org/10.1016/j.ajog.2022.10.041
Golovina, K., Nitsche, N., Berg, V., Miettinen, A., Rotkirch, A., & Jokela, M. (2024). Birth cohort changes in fertility ideals: Evidence from repeated cross-sectional surveys in Finland. European Sociological Review, 40(2), 326–341. https://doi.org/10.1093/esr/jcad048
Golovina, K., Elovainio, M., & Hakulinen, C. (2023). Association between depression and the likelihood of having children: A nationwide register study in Finland. American Journal of Obstetrics and Gynecology, 228(2), 211.e1–211.e11. https://doi.org/10.1016/j.ajog.2022.10.016
Hellstrand, J., Nisén, J., & Myrskylä, M. (2024). Educational field, economic uncertainty, and fertility decline in Finland in 2010–2019. European Sociological Review, 40(5), 754–771. https://doi.org/10.1093/esr/jcae001
Hellstrand, J., Nisén, J., & Myrskylä, M. (2024). Syntyvyys laskenut jyrkimmin taloudellisesti epävarmoilla koulutusaloilla [Tietoa päätösten tueksi 2/2022]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2024/02/PB-FI-Hellstrand-ym.pdf
Hellstrand, J., Nisén, J., & Myrskylä, M. (2022). Less partnering, less children, or both? Analysis of the drivers of first birth decline in Finland since 2010. European Journal of Population, 38, 191–221. https://doi.org/10.1007/s10680-022-09605-8
Hellstrand, J., Nisén, J., & Myrskylä, M. (2022). Suomalaiset naiset saavat lapsia sekä myöhemmin että vähemmän kuin aikaisemmin [Tietoa päätösten tueksi 2/2022]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2022/12/Hellstrand-Nisen.pdf
Helske, S., Jalovaara, M., Lammi-Taskula, J., Miettinen, A., Nisén, J., & Österbacka, E. (2025). Toimiva perhevapaajärjestelmä tukee hyvinvointia sekä yhteiskunnan sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä [Tietoa päätösten tueksi 3/2025]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2025/04/PB-FI-Helske-ym.pdf
Härkönen, J., Jalovaara, M., Lappalainen, E., & Miettinen, A. (2023). Double disadvantage in a Nordic welfare state: A demographic analysis of the single-parent employment gap in Finland, 1987–2018. European Journal of Population, 39(2). https://doi.org/10.1007/s10680-023-09651-w
Härkönen, J., Jalovaara, M., & Miettinen, A. (2023). Puolisottomien äitien ja isien työllisyys on jäänyt selvästi jälkeen puolison kanssa asuvien vanhempien työllisyydestä [Policy Brief 3/2023]. FLUX: Tietoa päätösten tueksi. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2023/09/PB-Miettinen-Jalovaara-Harkonen.pdf
Jalovaara, M., & Andersson, L. (2023). A register-based account of period trends in union prevalence, entries, and exits by educational level for men and women in Finland. Demographic Research, 48(14), 373–386. https://doi.org/10.4054/DemRes.2023.48.14
Jalovaara, M., & Miettinen, A. (2022). Korkeasti koulutetut saavat usein kaksi lasta – enintään keskiasteen koulutuksen saaneilla yleistyvät sekä lapsettomuus että suuret lapsiluvut [Policy Brief 1/2022]. FLUX: Tietoa päätösten tueksi. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2022/07/Jalovaara_Miettinen.pdf
Kailaheimo-Lönnqvist. S., & Myrskylä, M. (2025). Mielenterveyshäiriöt yhteydessä lapsettomuuteen – selittävänä tekijänä parisuhteiden puuttuminen ja lyhytkestoisuus [Policy Brief 1/2025]. FLUX: Tietoa päätösten tueksi. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2025/02/PB-Kailaheimo-ym.pdf
Kailaheimo-Lönnqvist, S., Moustgaard, H., Martikainen, P., & Myrskylä, M. (2024). Own depression, partner’s depression, and childlessness: A nationwide register-based study. Social Science & Medicine, 361, 117356. https://doi.org/10.1016/j.socscimed.2024.117356
Karhunen, O., Jokela, M., & Golovina, K. (2023). Associations between early family environment and fertility ideals. International Journal of Psychology, 58(6), 574–583. https://doi.org/10.1002/ijop.12933
Kemppainen, V., Mentula, M., Seppälä, T., Gissler, M., Rouhe, H., Terhi, S., Heikinheimo, O., & Niinimäki, M. (2024). Fear of childbirth after induced abortion in primiparous women: Population-based register study from Finland. Acta obstetricia et gynecologica Scandinavica, 103(2), 241–249. https://doi.org/10.1111/aogs.14718
Klemetti, R., Perry, B., Aaris Henningsen, A. K., Spangmose, A. L., Pinborg, A., Opdahl, S., Romundstad, L. B., Bergh, C., Wennerholm, U. B., Tiitinen, A., & Gissler, M. (2022). Puberty disorders among ART-conceived singletons: A Nordic register study from the CoNARTaS group. Human Reproduction, 37(10), 2402–2411. https://doi.org/10.1093/humrep/deac192
Lindqvist, P. G., Gissler, M., & Essén, B. (2023). Is there a relation between stillbirth and low levels of vitamin D in the population? A bi-national follow-up study of vitamin D fortification. BMC pregnancy and childbirth, 23(1), 359. https://doi.org/10.1186/s12884-023-05673-8
Liu, A., Akimova, E.T., Ding, X., Jukarinen, S., Vartiainen, P., Kiiskinen, T., Koskelainen, S., Havulinna, A.S., Gissler, M., Lombardi, S., Fall, T., Mills, M.C., Ganna, A. (2024). Evidence from Finland and Sweden on the relationship between early-life diseases and lifetime childlessness in men and women, Nature Human Behaviour 8, 276–287. https://doi.org/10.1038/s41562-023-01763-x
Lorenti, A., Nisén, J., Mencarini, L., & Myrskylä, M. (2024). Gendered parenthood-employment gaps from midlife: A demographic perspective. European Journal of Population, 40, 16. https://doi.org/10.1007/s10680-024-09699-2
Luukkonen, J., Junna, L., Remes, H., & Martikainen, P. (2023). The association of lowered alcohol prices with birth outcomes and abortions: A population‐based natural experiment. Addiction, 118(5), 836-844. https://doi.org/10.1111/add.16119
Mannerström, R., Sortheix, F. M., Hietajärvi, L., & Salmela-Aro, K. (2025). Longitudinal associations between personal identity and parenthood among Finnish young adults. Advances in Life Course Research, 64, 100662. https://doi.org/10.1016/j.alcr.2025.100662
Mannerström, R., Sortheix, F., Hietajärvi, L., Ilmarinen, V.-J., & Salmela-Aro, K. (2025). Psykososiaaliset tekijät perheellistymisessä [Policy brief 2/2025]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2025/05/PB-Mannerstrom-Sortheix-FI.pdf
Marois, G., Rotkirch, A., & Lutz, W. (2022). Future population ageing and productivity in Finland under different education and fertility scenarios. Finnish Yearbook of Population Research, 56, 137–160. https://doi.org/10.23979/fypr.119666
Myrskylä, M., Hellstrand, J., Lappo, S., Lorenti, A., Nisén, J., Rao, Z., & Tikanmäki, H. (2025). Declining fertility, human capital investment, and economic sustainability. Demography, 62(2), 489–514. https://doi.org/10.1215/00703370-11858484
Myrskylä, M., Hellstrand, J., Lappo, S., Lorenti, A., Nisén, J., Rao, Z., & Tikanmäki, H. (2024). Koulutukseen panostaminen tasaa matalan syntyvyyden vaikutusta – jopa ilman lisärahoitusta [Tietoa päätösten tueksi 5/2024]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2024/05/PB-FI-Myrskyla-ym.pdf
Mäkelä, T., Saisto, T., Salmela-Aro, K. Miettinen, J., Sintonen, H. & Rouhe, H. (2023). Prenatal wellbeing of mothers, their partners, and couples: a cross-sectional descriptive study. BMC Pregnancy Childbirth 23, 468. https://doi.org/10.1186/s12884-023-05790-4
Nisén, J., Erlandsson, A., & Jalovaara, M. (2024). Gendered relationship of childbearing with earnings accumulated by midlife. Journal of Family and Economic Issues. https://doi.org/10.1007/s10834-024-09986-4
Nisén, J. (2023) Vanhemmuuden viivästyminen vaikuttaa eri tavoin naisten ja miesten työuriin [Tietoa päätösten tueksi 1/2023]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2023/03/230228-Nisen.pdf
Nisén, J., Bijlsma, M. J., Martikaine, P., Wilson, B. & Myrskylä, M. (2022a). The gendered impacts of delayed parenthood. Advances in Life Course Research, 53, 100496. https://doi.org/10.1016/j.alcr.2022.100496
Nisén, J., Jalovaara, M., Rotkirch, A., & Gissler, M. (2022b). Fertility recovery despite the COVID-19 pandemic in Finland? Finnish Journal of Social Research, 15, 25–44. https://doi.org/10.51815/fjsr.120361
Pelikh, A., Smith, K., Myrskylä, M., & Goisis, A. (2022). Medically assisted reproduction treatment types. Obstetrics & Gynecology, 139(2), 211–222. https://doi.org/10.1097/AOG.0000000000004655
Ponkilainen, M., Einiö, E., Pietiläinen, M., & Myrskylä, M. (2024). Educational differences in fertility among female same-sex couples. Demography, 61(6), 2053–2079. https://doi.org/10.1215/00703370-11687583
Ponkilainen, M., Einiö, E., Pietiläinen, M., & Myrskylä, M. (2024). Naisparien todennäköisyys saada lapsia on kasvanut, mutta vain korkeasti koulutetuilla [Tietoa päätösten tueksi 6/2024]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2024/12/PB-FI-Ponkilainen-ym.pdf
Rahnu, L., & Jalovaara, M. (2023). Partnership dynamics and entry into parenthood. Advances in Life Course Research, 56, 100548. https://doi.org/10.1016/j.alcr.2023.100548
Rees, A., Schnor, C., & Jalovaara, M. (2025). Partnership pathways associated with lifetime childlessness in Belgium and Finland. Finnish Journal of Social Research. https://doi.org/10.51815/fjsr.146184
Rickard, I. J., Vullioud, C., Rousset, F., Postma, E., Helle, S., Lummaa, V., Kylli, R., Pettay, J. E., Røskaft, E., Skjærvø, G. R., Störmer, C., Voland, E., Waldvogel, D., & Courtiol, A. (2022). Mothers with higher twinning propensity had lower fertility in pre-industrial Europe. Nature Communications, 13, Article 2886. https://doi.org/10.1038/s41467-022-30366-9
Riukula, K. (2024). Preference for sons: Still a trend? Review of Economics of the Household, 22, 1579–1601. https://doi.org/10.1007/s11150-024-09718-5
Räsänen, T., & Österbacka, E. (2024). Subsidizing private childcare in a universal regime. Review of Economics of the Household, 22, 199–230. https://doi.org/10.1007/s11150-023-09657-7
Räsänen, T. & Österbacka, E. (2023). Lastenhoidon tukien uudistus voi lisätä tasa-arvoa sekä sukupuolten että sosioekonomisten ryhmien välillä [Tietoa päätösten tueksi 2/2023]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2023/03/Rasanen_Osterbacka.pdf
Salonen, M., Lahdenperä, M., Rotkirch, A., & Lummaa, V. (2024). Fertility resilience varies by socioeconomic status. iScience, 27(7), 110227. https://doi.org/10.1016/j.isci.2024.110227
Savelieva, K., Jokela, M., & Rotkirch, A. (2022). Reasons to postpone childbearing. Marriage & Family Review, 59(3), 253–276. https://doi.org/10.1080/01494929.2022.2083283
Siippainen, A., Närvi, J., & Alasuutari, M. (2023). The puzzles of daily life: The temporal orders of families when parents have non-standard work schedules. International Journal of Social Welfare, 32(3), 291–305. https://doi.org/10.1111/ijsw.12576
Silvan, E., Saisto, T., Mäkelä, T., Salmela-Aro, K., Gissler, M. & Lampio, L. (2025). Fear of childbirth and psychiatric disorders. Reproductive Health, 22, 6. https://doi.org/10.1186/s12978-025-01949-8
Tanskanen, A. O., Danielsbacka, M., & Hämäläinen, H. (2023). Child-rearing: Gender roles. In T. K. Shackelford (Ed.), Encyclopedia of sexual psychology and behavior. Springer. https://doi.org/10.1007/978-3-031-08956-5_61-1
Välimäki, S., Lammi-Taskula, J., Mesiäislehto, M., & Närvi, J. (2024). Growing inequality and diverging paths in early childhood education and care: Educational disparities in Europe. Journal of International and Comparative Social Policy, 40(1), 93-108. https://doi.org/10.1017/ics.2024.13
Välimäki, S., Lammi-Taskula, J., Mesiäislehto, M., & Närvi, J. (2024). Yhä useammat alle 3-vuotiaat osallistuvat varhaiskasvatukseen – Suomessa kehitys hitaampaa kuin muualla Euroopassa [Tietoa päätösten tueksi 3/2024]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2024/03/PB-FI-Valimaki-ym.pdf
Österbacka, E., & Räsänen, T. (2025). The importance of self selection and childcare leave length. European Journal of Population, 41(3). https://doi.org/10.1007/s10680-024-09726-2
Österbacka, E., & Räsänen, T. (2024). The Association Between Gendered Workplaces and the Length of Childcare Leave. Finnish Yearbook of Population Research, 57, 1–20. https://doi.org/10.23979/fypr.131786