Työurat, työkyky ja terveys
Pitkät ja kestävät työurat ovat entistä tärkeämpiä, kun väestö ikääntyy ja työikäisen väestön määrä vähenee. Työkyky ja terveys vaikuttavat siihen, kuinka pitkään ja millä tavoin ihmiset voivat osallistua työelämään eri elämänvaiheissa. Myös työn ja perheen yhteensovittaminen sekä onnistunut työhön johtava maahanmuutto ovat keskeisiä tekijöitä.
DEMOGRAPHY-tutkimusohjelman ajankohtaiset tutkimukset tarjoavat näkökulmia työurien pituuden kehitykseen, osatyökykyisten työssäkäyntiin, koulutuksen ja perhe-elämän vaikutuksiin sekä työelämän monimuotoisuuteen. Lisäksi tutkimuksissa syvennytään terveyseroihin ja mielenterveyteen.
Tältä sivulta löydät tiivistetysti tutkimustuloksia, jotka auttavat hahmottamaan työelämän muutoksia ja tarjoavat tietoa pitkien ja kestävien työurien edistämiseksi.
Politiikkasuositukset
Sosiaaliset normit ja eläköityminen
Sosiaaliset normit ohjaavat eläkkeelle jäämistä
Sosiaaliset normit ohjaavat työntekijöiden ja työnantajien ratkaisuja taloudellisten tekijöiden lisäksi. Eläkeuudistukset ovat muuttaneet käsityksiä eläköitymisiästä, ja työnantajat suhtautuvat ikääntyneisiin aiempaa myönteisemmin. Työurien pidentäminen vaikeutuu kuitenkin, sillä varhaiseläkereitit on pääosin suljettu ja vanhuuseläkeikä sidottu elinajanodotteeseen. Jatkossa ratkaisevaa on ikääntyneiden työkyky ja osatyökykyisten mahdollisuudet työhön. (Järnefelt ym. 2024)
Perhevapaajärjestelmä ja tasa-arvo
Perhevapaajärjestelmän kehittämistä jatkettava sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi
Naiset tekevät Suomessa merkittävästi enemmän palkatonta hoivatyötä kuin miehet, mikä heikentää naisten työuria ja isien asemaa vanhempana, erityisesti matalammin koulutetuilla. Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen tukisi vanhempien ja lasten hyvinvointia sekä vahvistaisi sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Päätöksenteossa keskeistä on kehittää perhevapaajärjestelmää yksinkertaistamalla sitä, integroimalla tuet ja kohdentamalla vapaita molemmille vanhemmille sekä tukemalla niiden tasaisempaa jakamista myös pienituloisissa perheissä. (Helske ym. 2025)
Mielenterveyspalvelujen saatavuus
Maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden henkinen hyvinvointi vaatii parempaa mielenterveyspalvelujen saatavuutta
Epävarmassa asemassa olevien maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden henkinen hyvinvointi on heikko ja mielenterveyspalveluihin pääsy vaikeaa. Heidän hyvinvointiaan heikentävät vähemmistöstressi, oleskeluoikeuden epävarmuus sekä asumis- ja työolosuhteet. Tarvitaan joustavaa, yhteisöpohjaista ja traumainformoitua mielenterveyshuoltoa, joka vastaa maahanmuuttajien erityistarpeisiin. (Dergacheva & Kang 2024)
Työvoimapolitiikka
Työllistymistä tulisi edistää kohdennetuilla toimilla
Työttömien nopea työllistyminen on työvoimapolitiikan keskeinen tavoite. Onnistunut työvoimapolitiikka vaatii työllisyyspalvelujen huolellista kohdentamista ja politiikan arviointia satunnaistetuilla kokeilla. Työttömien työkykyongelmat on tunnistettava varhain, jotta kohdentaminen onnistuu. (Salonen, Kyyrä & Kauhanen 2026)
Tutkimustulokset
Työurat ja työllisyyskehitys
Työurien pituuden kehitys polkee paikallaan – yli 50-vuotiailla kehitys myönteistä mutta heikkoa nuoremmilla työikäisillä
Odotettavissa olevien työurien piteneminen on pysähtynyt Suomessa vuoden 2008 talouskriisiin. Työllisyys on viime vuosikymmeninä kohentunut yli 50-vuotiailla, mutta nuoremmilla ikäluokilla kehitys on ollut heikompaa. Odotettavissa olevan työuran pituus vaihtelee koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan. (Junna ym. 2024)
Työttömyyden merkitys menetettyjen työvuosien syynä kasvanut ja työkyvyttömyyseläkkeen vähentynyt
Vuosina 2010–2016 odotettu työura piteni 50-vuotiailla mutta ei 30-vuotiailla. Työttömyyden vuoksi menetetään yhä enemmän työvuosia, ja työttömyys on korvannut työkyvyttömyyseläkettä menetetyn työajan suurimpana syynä. Vuonna 2016 30-vuotiaalla odotettiin olevan edessään keskimäärin neljä vuotta työttömänä ja vajaat kaksi vuotta toistaiseksi voimassa olevalla täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä. (Leinonen ym. 2022a)
Koulutustason nousulla suuri merkitys työurien pitenemisessä
Koulutustason nousu on yhteydessä työvoimaan osallistumisen kasvuun 55–74-vuotiailla eurooppalaisilla vuosina 2000–2019, mutta vaikutuksen suuruus vaihteli maittain. Suurin kasvu oli keskitason koulutetuilla, kun taas matalasti koulutettujen osallistuminen kasvoi hitaammin. Suomessa koulutustason nousu on ollut erityisen vahvaa, mutta hyvin koulutetun yli 55-vuotiaan työvoiman potentiaalia ei ole pystytty hyödyntämään yhtä laajassa mittakaavassa kuin monessa muussa maassa. (Riekhoff & Kuitto 2024; Kuitto & Riekhoff 2025)
>> Tutustu julkaisuun Riekhoff & Kuitto 2024
>> Tutustu julkaisuun Kuitto & Riekhoff 2025
Suuria alue- ja sosioekonomisia eroja työuran pituuksissa Saksassa
Työuran pituus yli 55-vuotiailla on pidentynyt Saksassa vuosina 1941–1955 syntyneillä, mutta kehityksessä on merkittäviä alueellisia ja sosioekonomisia eroja. Naisten työvuodet ovat kasvaneet ripeämmin kuin miesten, erityisesti idässä, vaikka miesten työurat keskimäärin ovatkin vielä pidempiä. Itäsaksalaiset naiset työskentelevät pidempään kuin länsisaksalaiset. (Dudel ym. 2023)
Työuran loppupää ja eläköityminen
Talousvaikeudet eivät aina heikennä eläkettä, vaan ratkaisevaa on milloin ja kuinka pitkään vaikeudet kestävät
Lyhyet talousvaikeudet nuoruudessa tai aikuisuudessa voivat liittyä jopa parempiin eläkkeisiin koulutus- ja urasiirtymien kautta. Sen sijaan myöhäisellä työuralla alkavat ja pitkään kestävät vaikeudet pienentävät eläkkeitä, erityisesti miehillä Manner- ja Etelä-Euroopassa. Olennaista on ehkäistä pitkittyvää myöhäisuran talousahdinkoa ja huomioida, että ansiosidonnaisissa järjestelmissä riskit kasaantuvat. (Riekhoff ym. 2025)
Ikäraja vaikuttaa taloudellisia kannustimia enemmän eläkkeelle jäämiseen
Eläkeiän alarajan laskeminen Suomessa vuoden 2005 eläkeuudistuksen yhteydessä aikaisti eläköitymistä, vaikka joustava eläkeikä olisi mahdollistanut työnteon jatkamisen entistä pidempään. Uudistuksen takia myös aiemmin eläköityneet palasivat työmarkkinoille muita todennäköisemmin. Tutkimuksessa havaittiin, että taloudellisilla kannustimilla on väliä eläköitymispäätökseen, mutta eläkeiän muutos ohjasi eläköitymistä kaikkein vahvimmin. (Gruber ym. 2022)
>> Lue lisää politiikkasuosituksesta
Työnantajien näkemykset sopivasta eläkeiästä vaihtelevat Euroopan maissa
Maan lakisääteinen eläkeikä on vahvasti yhteydessä eläkeikänormeihin. Työnantajien normit ovat korkeammat maissa, joissa lakisääteinen eläkeikä on korkeampi. Kussakin maassa työnantajien ja työntekijöiden eläkenormit ovat lähellä toisiaan, mikä kertoo ikänormien olevan sosiaalisesti ja kulttuurisesti määrittyviä. (Riekhoff 2024)
Takuueläke lisäsi eläköitymistä etenkin työelämän ulkopuolella
Vuonna 2011 voimaan tullut takuueläke lisäsi vanhuuseläkkeelle siirtymistä erityisesti niiden joukossa, jotka eivät olleet töissä. Eläköityminen kasvoi keskimäärin 3 prosenttiyksikköä ja työelämän ulkopuolella jopa 7 prosenttiyksikköä. Työssä oleviin vaikutusta ei havaittu. (Böckerman ym. 2024)
Työkyky ja osatyökyvyttömyys
Terveet työvuodet lisääntyneet 50–65-vuotiailla
Tutkimuksen mukaan terveet työssäolovuodet 50–65-vuotiailla ovat lisääntyneet vuosien 2000 ja 2017 välillä. Myös työskentely terveysongelmista ja heikosta työkyvystä huolimatta on yleistynyt. (Laaksonen ym. 2022)
Etuuden palautusturva lisää työntekoa vain vähän ja vain osalla
Tutkimus osoittaa, että työkyvyttömyysetuuden automaattinen palautus ei keskimäärin lisää etuudensaajien työntekoa. Pieniä myönteisiä vaikutuksia havaittiin lähinnä miehillä ja suurempituloisilla, mutta ei juuri mielenterveysperusteisissa etuuksissa. Tulokset viittaavat siihen, että suuret tulorajat ja korkeat sopeutumiskustannukset rajoittavat vaikutuksia, joten pelkkä riskin vähentäminen ei riitä ilman vahvempia kannustimia. (Paukkeri & Ravaska 2025)
Sairauspoissaolot vähenivät Suomessa 2005–2016 – taustalla erityisesti yksilötason pysyvät ominaisuudet ja koulutustason nousu
Eniten sairauspäivärahojen määrän laskua selittivät sellaiset havaitsemattomat tekijät, jotka ovat vakiintuneet yksilön elämässä jo ennen työelämää. Lasku selittyy osittain myös työvoiman rakenteen muutoksilla – ennen kaikkea työikäisen väestön koulutustason nousulla. Koulutustason nostaminen ja varhaisiin elämänvaiheisiin sijoittuvat toimenpiteet ovat avainasemassa työkyvyn tukemisessa pitkällä aikavälillä. (Salonen ym. 2023a)
Työn fyysiset kuormitustekijät yhteydessä vähäisemmän työhön osallistumisen polkuihin ja matalampaan työajanodotteeseen
Tutkimuskatsauksessa ilmeni, että harvoissa tutkimuksissa on tarkasteltu työssä esiintyvien altisteiden eli työntekijään vaikuttavien kuormitustekijöiden ja olosuhteiden merkitystä. Fyysisiin ja psykososiaalisiin altisteisiin liittyvä tutkimus oli yleisintä. Tulokset viittaavat siihen, että fyysiset kuormitustekijät vähentävät työhön osallistumista. Jatkossa tarvitaan tarkempia mittareita, laajempaa altistetyyppien huomiointia ja pitkäaikaisten altistuksien arviointia. Katsaukseen sisältyi 17 tutkimusta, joista suurin osa oli Pohjoismaista. (Hasting ym. 2025)
Osatyökyvyttömyyseläkkeen aikainen työnteko voi pidentää työuraa
Osatyökyvyttömyyseläkeläisten työurat ovat verrattain pitkiä, ja ne ovat pidentyneet jopa nopeammin kuin valtaväestön työurat. Osatyökykyisten työurien pidentämiseksi on tärkeää, että osa-aikaisia ratkaisuja tarjotaan yhä enemmän myös yksityisen sektorin ammateissa. (Leinonen ym. 2022b)
Muutokset osatyökyvyttömyyseläkeläisten fyysisessä työkuormituksessa eivät ennakoi täyttä työkyvyttömyyttä
Osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyneillä työn fyysinen kuormitus väheni joka viidennellä. Kuormituksen muutoksella ei ollut yhteyttä myöhempään täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Ne osatyökyvyttömyyseläkeläiset, jotka kokevat työnsä fyysisesti vaativaksi, voivat tarvita työtuntien vähentämisen ohella myös muuta työolojen muokkausta. (Wallius ym. 2025)
Työnantajavastuu vähentää työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja irtisanomisia
Suurten työnantajien vastuu työkyvyttömyys- ja työttömyysetuuksista vähensi siirtymiä näille etuuksille ja lisäsi ammatillista kuntoutusta. Irtisanomiset vähenivät iäkkäillä työntekijöillä, joiden työttömyysetuuksista työnantajat maksavat osan. Työnantajien omavastuu työkyvyttömyyseläkekustannuksista vähensi sairauslomia ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä sekä lisäsi ammatillisen kuntoutuksen suosiota työpaikoilla. (Kyyrä & Tuomala 2023)
Työvoimapoliittisia toimenpiteitä pitää kohdentaa tehokkaammin
Aikaisempi sairauspäiväraha vähentää ammatillisen työvoimakoulutuksen jälkeistä vuosittaista työssäoloaikaa. Yhteys on voimakkainta mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa saaneilla. Tulokset kielivät tarpeesta kohdentaa työvoimapoliittisia toimenpiteitä tehokkaammin. (Salonen ym. 2023b)
Työ, perhe ja tasa-arvo
Heikko työmarkkina-asema ei selitä syntyvyyden laskua Suomessa
Vakaa työllisyys on yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen saada ensimmäinen lapsi sekä naisilla että miehillä, mutta yhteys on vahvempi miehillä. Heikko työmarkkina-asema liittyy pienempään todennäköisyyteen tulla vanhemmaksi, ja tämä yhteys on hieman vahvistunut uusimmissa sukupolvissa. Kuitenkaan nuorten aikuisten työmarkkinatilanne ei ole heikentynyt, ja siksi heikon työllisyystilanteen ei katsota olevan keskeinen syy syntyvyyden laskuun kohorttitasolla. (Jalovaara ym. 2026)
Varhainen äitiys ei yksin selitä naisten ansioita keski-iässä
Ensisynnyttäjän korkeampi ikä oli yhteydessä korkeampaan todennäköisyyteen olla työelämässä keski-ikäisenä. Myöhemmin saatu esikoislapsi oli kuitenkin yhteydessä myös matalampiin ansiotuloihin, mikä selittyi usein osa-aikatöillä. Lisäksi myöhempi ensimmäinen synnytys lyhensi aikaa toisen lapsen syntymään ja todennäköisyyttä, että myös puoliso toi tuloja kotitalouteen. (Nisén ym. 2025)
Vanhemmuuden viivästyminen vaikuttaa eri tavoin naisten ja miesten työuriin
Vanhemmuuden viivästyminen nostaa naisten koulutustasoa miehiin nähden ja kaventaa miesten ja naisten tuloeroa nuorella aikuisiällä. Vanhemmuuden viivästyminen lisäsi kuitenkin isien keskimääräisiä tuloja lapsen syntymävuonna enemmän, mikä voimistaa sukupuolten välisiä palkkaeroja. Vanhemmuuden sukupuolittuneet vaikutukset nostavat esiin huolen vanhemmuuden yhteensovittamisesta työelämän kanssa työuran alkuvaiheessa, ja ne voivat näin kannustaa lastensaannin viivästymiseen. (Nisén ym. 2022)
>> Tutustu julkaisuun Nisén ym. 2022
>> Tutustu julkaisuun Nisén 2023
Puolisottomien äitien ja isien työllisyys jäänyt selvästi jälkeen puolison kanssa asuvien vanhempien työllisyydestä
Ilman puolisoa asuvien äitien ja isien työllisyysasteet ovat runsaat 10 prosenttiyksikköä matalammat kuin puolison kanssa asuvien vanhempien. Myös koulutuserot ryhmien välillä ovat kasvaneet. Vanhempien työllisyyserot ovat erityisen suuria ja kasvaneet perus- ja keskiasteen koulutuksen suorittaneilla. Puolisottomuus on yhä yleisempää matalasti koulutettujen keskuudessa, mikä yhdessä työmarkkinoiden muutosten kanssa kasvattaa eriarvoisuutta perhemuotojen välillä. (Härkönen ym. 2023)
>> Tutustu julkaisuun Härkönen ym. 2023
>> Lue lisää politiikkasuosituksesta
Äitien kertyneet ansiot selvästi isien ansioita pienemmät
Vuosina 1974–1975 syntyneet naiset ansaitsivat 44 vuoden ikään mennessä Suomessa keskimäärin 32 prosenttia ja Ruotsissa 29 prosenttia vähemmän kuin miehet. Ero on selvästi suurempi äitien ja isien välillä kuin lapsettomien naisten ja miesten välillä. Ero äitien ja isien välillä on pienempi niillä, jotka ovat saaneet ensimmäisen lapsensa korkeammalla iällä, joilla lasten lukumäärä on pieni sekä korkeasti koulutetuilla. (Nisén ym. 2024)
Pitkät perhevapaat heikentävät yksinhuoltajaäitien asemaa työmarkkinoilla muita enemmän
Pitkät perhevapaat lisäävät yksinhuoltajaäitien työttömyyden kestoa enemmän kuin parisuhteessa elävien äitien, eikä ero selity pelkästään valikoitumisella yksinhuoltajuuteen. Ansiotaso heikkenee perhevapaiden jälkeen yhtä paljon molemmissa ryhmissä. Pitkät perhevapaat heikentävät erityisesti yksinhuoltajien asemaa työmarkkinoilla ja siten vahvistavat olemassa olevia eroja ja eriarvoisuutta. (Morosow & Jalovaara 2025)
Hoitovapaan kesto merkittävä tekijä äitien palkkasakolle
Lapsensaanti vaikuttaa naisten työmarkkina-asemaan ja siten sukupuolten palkkaeroon. Lastensaantia seuraava niin sanottu ”lapsisakko” vaihtelee äidin hoitovapaan pituuden mukaan: pidempää vapaata käyttävät kokevat suuremman palkkatappion kuin lyhyempää vapaata käyttävät. Tulokset osoittavat, että hoitovapaan pituuden valinnalla ja perhepolitiikalla on merkittävä rooli sukupuolten välisen palkkaeron muodostumisessa. (Österbacka & Räsänen 2025)
Korkea koulutus tukee naisten työllisyyttä työuran loppuvaiheessa
Naisten ja miesten työurat eroavat merkittävästi vanhemmuuden ja koulutuksen mukaan, ja maiden välillä on suuria eroja. Korkea koulutus tukee naisten työllisyyttä kaikissa maissa ja vähentää sukupuolten välistä työllisyyseroa erityisesti Italiassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa sukupuolten ero on pieni kaikilla koulutustasoilla. Naisten työvuosien määrä ei myöskään laske Suomessa lapsiluvun mukaan. (Lorenti ym. 2024)
Työpaikan rakenteet eivät selitä isien perhevapaiden käyttöä
Tutkimuksen mukaan isien perhevapaiden käyttö vaihtelee eri työpaikoilla, mutta erot eivät liity työpaikan rakenteellisiin ominaisuuksiin, kuten työpaikan sukupuolijakaumaan, vaan enemmän työpaikan ilmapiiriin ja isien omiin taustoihin ja valintoihin. (Chapman ym. 2026)
Työelämän monimuotoisuus ja maahanmuutto
Uusi mittari auttaa ymmärtämään epätyypillisten työsuhteiden vaikutuksia
Mittari osoittaa, että prekaari työ kasautuu nuorille, ulkomaalaistaustaisille, matalasti koulutetuille sekä palvelu- ja kulttuurialoille. Heillä on selvästi suurempi työttömyysriski kuin vakituisissa työsuhteissa olevilla, vaikka työ ei heidän kokemuksensa mukaan ole erityisen epävarmaa. (Leinonen ym. 2026)
Pitkittynyt työttömyys estää osaavien ulkomaalaistaustaisten naisten pääsyn työelämään
Osaavaa työvoimaa jää työelämän ulkopuolelle, kun korkeasti koulutettujen ulkomaalaistaustaisten naisten työttömyys pitkittyy. Koulutettujen ulkomaalaistaustaisten naisten työllistyminen on Suomessa paljon haastavampaa kuin koulutettujen ulkomaalaistaustaisten miesten tai koulutettujen suomalaistaustaisten naisten. (Toivanen & Väänänen 2023)
Ulkomailla syntyneillä hoiva-alan työntekijöillä keskimääräistä vähemmän sairauspoissaoloja
Ulkomailla syntyneillä hoiva- ja hoitotyöntekijöillä oli selvästi Suomessa syntyneitä pienempi riski jäädä yli kymmeneksi päiväksi pois työstä sairauden vuoksi. Tutkimuksessa vertailtiin ulkomailla ja Suomessa syntyneiden hoiva- ja hoitotyöntekijöiden sairauspoissaoloja Suomessa. (Olakivi ym. 2023)
Kantasuomalainen puoliso tukee maahanmuuttajan ansiotulojen kehitystä
Maahanmuuttajien tulokehitys on keskimäärin parempaa, jos heillä on kantasuomalainen puoliso Suomeen tullessaan. Yhteys vaihtelee taustamaan ja sukupuolen mukaan. Pitkä seuranta-aika paljastaa ryhmien välisiä eroja taloudellisessa kotoutumisessa. (Vaalavuo & Rask 2024)
Maahanmuuttajanaiset syrjinnän, väkivallan ja heikon työllistymisen asemassa Suomessa
Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, mutta maahanmuuttajanaiset kohtaavat samanaikaisesti syrjintää, sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja ovat väestöryhmistä vähiten työllistettyjä. Tasa-arvoa korostava julkinen puhe ja maahanmuuttajanaisten arki ovat keskenään ristiriidassa. (Dergacheva 2025)
Maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden henkinen hyvinvointi vaatii parempaa mielenterveyspalvelujen saatavuutta
Epävarmassa asemassa olevien maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden henkinen hyvinvointi on heikko ja mielenterveyspalveluihin pääsy vaikeaa. Heidän hyvinvointiaan heikentävät vähemmistöstressi, oleskeluoikeuden epävarmuus sekä asumis- ja työolosuhteet. Tarvitaan joustavaa, yhteisöpohjaista ja traumainformoitua mielenterveyshuoltoa, joka vastaa maahanmuuttajien erityistarpeisiin. (Dergacheva & Kang 2024)
Työnantajat syrjivät työnhakijoita, joiden nimi kuulostaa ulkomaalaiselta
Ruotsalaisessa kenttäkokeessa havaittiin etnistä syrjintää työnhaussa. Hakijat, joilla on ulkomaalaiselta kuulostava nimi saivat harvemmin yhteydenottoja kuin hakijat, joilla on tyypillinen ruotsalainen nimi. Syrjintä kohdistui erityisesti miehiin, joiden nimi kuulostaa ulkomaalaiselta. (Erlandsson 2023)
>> Lue lisää politiikkasuosituksesta
Paluumuuttaneiden työllisyys
Suomessa syntyneiden korkeasti koulutettujen muutto toiseen maahan yleensä tilapäistä
Valtaosa ulkomaille muuttaneista miehistä ja naisista palaa takaisin tuoden mukanaan uutta osaamista. Vain pieni osa, naisista viisi prosenttia ja miehistä kolme prosenttia, viipyi ulkomailla yli 10 vuotta. Paluumuuttajamiehet kiinnittyvät työelämään naisia paremmin. Naisista 19 prosenttia oli paluun jälkeen työelämän ulkopuolella, kun vertailuväestössä vastaava osuus oli 11 prosenttia. (Toivanen ym. 2025a)
Korkeakoulutetut paluumuuttajamiehet ansaitsevat enemmän kuin verrokit – erityisesti yksityisellä sektorilla
Korkeakoulutettujen paluumuuttajamiesten ansiotulot ovat korkeammalla tasolla kuin vertailuväestöllä. Naisilla vastaavaa eroa ei havaittu. Vaikka ulkomaille muuttoa pidetään usein aivovuotona, monet palaavat mukanaan uutta osaamista. Muutto tulisi nähdä inhimillisen pääoman virtauksena. Kansainvälisen liikkuvuuden kasvaessa on tärkeää tunnistaa tämä pääoma myös naisten osalta ja edistää tasavertaista tulokehitystä. (Toivanen ym. 2025b)
Työikäisten terveys
Tyypin 2 diabetesta sairastavien määrä kasvaa ja jakautuu epätasaisesti sosioekonomisten ryhmien kesken
Vuoteen 2040 mennessä tyypin 2 diabetesta sairastavien määrä kasvaa 26 prosentilla, jos sairauden ilmaantuvuus pysyisi vuoden 2019 tasolla. Esiintyvyys vaihtelee sosioekonomisten ryhmien välillä. Tuloryhmien väliset erot tyypin 2 diabeteksessa todennäköisesti kasvavat edelleen seuraavien kahden vuosikymmenen aikana. (Guzman-Castillo ym. 2023)
Heikoimmassa sosiaalisessa asemassa olevien syöpäkuolleisuuden vähentäminen parantaa kansanterveyttä
Sosioekonomisia kuolleisuuseroja esiintyy useimmissa syöpämuodoissa kaikkialla Euroopassa. Kuolleisuus on korkeampaa sosiaalisen hierarkian alapäässä olevilla ihmisillä. Erityisesti naisten syöpäkuolleisuuden sosioekonomiset erot ovat kasvaneet nopeasti. (Vaccarella ym. 2022)
Hukkumiskuolemat yhä erityisesti miesten ja matalasti koulutettujen kansanterveysriski
Vaikka hukkumiskuolemat ovat vähentyneet jyrkästi Baltian maissa ja Suomessa vuosina 2000–2015, hukkumiskuolleisuus oli näissä maissa edelleen korkea. Miehillä, maaseudulla asuvilla ja matalasti koulutetuilla kuolleisuusriski oli huomattavasti suurempi kuin muilla. (Stickley ym. 2023)
Pienituloisten elinajanodote ei ole pidentynyt kuten muilla tuloluokilla
Suomalaisten kuolleisuuserot ovat kasvussa. Sosioekonomisesti heikoimmassa asemassa olevien elinajanodotteen kasvu on pysähtynyt, mutta muiden tuloluokkien elinajanodotteet ovat jatkaneet pidentymistään. Vuonna 2020 ylimmässä tuloviidenneksessä elinajanodote oli 84 vuotta ja alimmassa 73 vuotta. Ero on kasvanut noin puolella vuodella viiden vuoden aikana. (Tarkiainen ym. 2024)
Tupakoinnin väheneminen ja koulutustason nousu vähensivät kuolleisuutta Yhdysvalloissa
Kuolleisuuden väheneminen Yhdysvalloissa vuosina 1997–2019 johtui pääasiassa tupakoinnin vähentymisestä ja koulutustason noususta. Nämä tekijät selittivät yhteensä 66 % kuolleisuuden laskusta. Psyykkisen kuormituksen lisääntyminen hidasti tätä kehitystä, mutta suurin osa hidastumisesta jäi selittämättä. (Preston ym. 2024)
Avioliitosta on tullut entistä tärkeämpi terveyttä suojaava tekijä
Avioliitossa olevilla miehillä ja naisilla on matalampi riski sydän- ja verisuonitauteihin kuin avoliitossa- tai yksinasuvilla. Avioero lisäsi sydän- ja verisuonitautiriskiä, eikä sen vaikutus poistunut edes uuden avioliiton solmimisen jälkeen. Sekä miehillä että naisilla erot olivat kasvaneet 1990-luvulta 2010-luvulle. (Silventoinen ym. 2022)
Alkoholipolitiikalla voi olla pitkän aikavälin terveysvaikutuksia – alkoholin saatavuus on erityisen haitallista nuorille
Vuoden 1969 keskiolutlaki madalsi alkoholin ostoikärajan 21 vuodesta 18 ikävuoteen. Alkoholiperäisen sairastavuuden ja kuolleisuuden riski oli 10 prosenttia suurempi miehillä ja naisilla, jotka pystyivät ostamaan alkoholia 18-vuotiaana verrattuna syntymäkohortteihin, jotka pystyivät laillisesti ostamaan alkoholia 21-vuotiaana. Löydökset tukevat myös aiempia tutkimustuloksia alkoholin saatavuuden erityisestä haitallisuudesta nuorille. (Luukkonen ym. 2023)
Tiukempi alkoholipolitiikka nuoruusiässä vähentää alkoholiperäisiä terveysongelmia aikuisiällä
Tiukempi alkoholipolitiikka nuoruusiässä vähentää haitallisia alkoholinkäyttötapoja ja alkoholin aiheuttamia terveyshaittoja myöhemmällä iällä. Täysikäisillä vastaavaa vaikutusta ei havaittu. Tutkimuksessa hyödynnettiin vuosina 1975–1977 käyttöönotettuja alkoholimainonnan kieltoa ja alkoholiveron korotuksia, joita ennen ja jälkeen alkoholipolitiikka oli suhteellisen vakaata. (Luukkonen ym. 2025)
Persoonallisuuspiirteet voivat ennustaa sydän- ja verisuonitauteihin liittyvää kuolleisuutta
Erityisesti matala tunnollisuus lisäsi riskiä menehtyä sepelvaltimotautiin ja aivohalvaukseen. Myös tunne-elämän epävakaus lisäsi riskiä kuolla sepelvaltimotautiin. Nämä yhteydet näkyivät riippumatta siitä, oliko henkilöllä aiempia sydän- ja verisuonisairauksia, ja ne selittyivät vain osittain elintavoilla. (Jokela ym. 2024)
Kuolleisuus pienituloisten matalasti koulutettujen keskuudessa ei ole juuri vähentynyt tällä vuosituhannella
Väestön koulutustason nousun myötä niiden osuus, joilla on sekä matala koulutus että alhaiset tulot, on vähentynyt. Kuolleisuus tässä ryhmässä on kuitenkin kasvanut naisilla ja vähentynyt miehillä vain hieman. Tähän vaikuttavat todennäköisesti työmarkkinoiden muutokset ja alimpaan koulutusryhmään kuuluvan väestön koostumuksen muutos. Terveyserojen kaventamiseen tähtäävien toimenpiteiden tulisi keskittyä pienituloisten ja matalasti koulutettujen kuolleisuuden vähentämiseen. (Tarkiainen ym. 2025)
Vankilasta vapautuneille kohonnut kuolleisuusriski
Vankilasta vapautumisen jälkeiset kaksi viikkoa olivat merkittävästi kohonneen kuolleisuuden aikaa päihdehoitoa aiemmin hakeneilla henkilöillä. Vankila-aikaa tulisi hyödyntää paremmin hoidon tarjoamisessa ja vapautumisen hetkellä hoidon jatkumisen varmistamisessa, sillä juuri vapautumisvaiheessa kuolemanriski on suuri. (Laine ym. 2022)
Mielenterveys ja hyvinvointi
Työssäkäyvien mielenterveydessä merkittäviä eroja sukupuolten välillä
Sukupuoli määrittää edelleen työssäkäyvien mielenterveyttä ja sen hoitoa. Huomattavan harvat miehet käyttivät kuntoutuspsykoterapiaa, ja mielialalääkkeiden käyttö oli miehillä yli puolet harvinaisempaa kuin naisilla. Alkoholin riskikäyttäjät puolestaan olivat kaikkialla Suomessa paljon useammin miehiä. Työntekijänaisilla havaittiin eniten psyykkistä kuormittuneisuutta, kun taas alemmilla toimihenkilönaisilla esiintyi useimmin mielenterveysperusteisia yli 9 päivän mittaisia sairauspoissaoloja. (Väänänen ym. 2026)
Mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot kasvoivat erityisesti sote-alalla
Rekisteritutkimus osoittaa, että mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot lisääntyivät jyrkästi kaikilla tutkituilla toimialoilla vuosina 2015–2021. Nousu oli erityisen suurta sote-alalla. Samaan aikaan eri työntekijäryhmien väliset erot syvenivät. Nousu oli suurinta alle 50-vuotiailla toimihenkilönaisilla. Samalla ahdistuneisuus ohitti masennuksen uusien sairauspoissaolojaksojen yleisimpänä syynä. (Väänänen ym. 2025)
Mielenterveysilmiö seurausta yhteiskunnasta, joka edellyttää yhä itsenäisempää toimintaa
Mielen aikakausi -kirjan analyysi osoittaa, kuinka mielenterveysongelmien esille tulo ei ole seurausta vain työelämän muutoksesta: koko yhteiskunnan muutos on luonut uudenlaista autonomiaa ja mahdollisuuksia yksilöille, mutta samalla monet ovat ajautuneet psykologisesti haastaviin tilanteisiin. Jatkuva itsensä johtaminen ja yksilöllisen suunnan etsintä ovat alkaneet kuormittaa. (Väänänen 2024)
>> Kirjaa voi ostaa kustantajan verkkokaupasta
Työautonomian lisääminen tukee mielenterveyttä
Ammattiryhmissä, joissa työntekijöillä on vain vähän päätösvaltaa, on huomattavasti korkeampi masennuksen riski, erityisesti miehillä. Lisäksi korkean vaatimustason ja matalan päätösvallan yhdistelmä kasvatti masennusriskiä, kun taas korkea päätösvalta yhdistettynä korkeisiin vaatimuksiin pienensi sitä. Tutkimuksessa testattiin eurooppalaista psykososiaalisten kuormitustekijöiden altistematriisia (EuroJEM) lähes 6 miljoonalla työntekijällä Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Tulokset viittaavat, että työntekijöiden päätösvallan lisääminen voi olla tärkeä keino mielenterveyden tukemisessa ja masennuksen ennaltaehkäisyssä. (Salonen ym. 2026)
Nuoruusiän psykiatriset sairaalajaksot yhteydessä koulutus- ja työelämäsiirtymiin
Tutkimuksessa keskityttiin siirtymiin koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle ja takaisin ikävälillä 20–34 sekä nuoruusiässä koettujen mielenterveyden häiriöistä johtuneiden vuodeosastojaksojen yhteyttä näihin siirtymiin. Mielenterveyden häiriöstä johtuneet sairaalajaksot ovat yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen jäädä työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle sekä koulutus- ja työurien alkupäässä että myöhemmin. (Pitkänen ym. 2024)
Miesten itsemurhat ovat vähentyneet hitaammin duunareilla kuin ylemmillä toimihenkilöillä
Miesten itsemurhariski on vähentynyt yli puolella vuosien 1991 ja 2019 välillä. Johtajilla ja ylemmillä toimihenkilöillä itsemurhien väheneminen alkoi jo 1990-luvulla, kun taas alemmilla toimihenkilöillä vasta 10 vuotta myöhemmin ja työntekijöillä vielä myöhemmin. Työntekijät saavuttivat ylempien toimihenkilöiden ja asiantuntijoiden 1970-luvun tason vasta 2000- ja 2010-luvuilla. (Raittila ym. 2023)
Valoisuuden muutokset yhteydessä mielenterveyteen
Pimeänä vuodenaikana sairauspoissaoloja on enemmän kuin valoisina aikana. Työpaikoilla ja terveydenhuollossa vuodenaikoihin liittyvä vaihtelu voi lisätä kuormitusta etenkin syksyllä, kun yleisimpiä sairauspoissaolojen syitä, kuten masennusta, ahdistusta ja unihäiriöitä, on enemmän. (Virtanen ym. 2023)
Yhdysvaltalaisella aineistolla tehty tutkimus osoittaa, että fyysisellä aktiivisuudella yhteys masennusoireisiin
Fyysinen aktiivisuus on yhteydessä erityisesti neljään masennusoireeseen: mielihyvän menetykseen, alakuloisuuteen, väsymykseen ja ruokahalun muutoksiin. Näistä mielihyvän menetys ja väsymys vähenivät tasaisesti aktiivisuuden määrän kasvaessa, riippumatta liikunnan intensiteetistä. Tulokset viittaavat siihen, että liikunnan masennusta lievittävä vaikutus voi liittyä palkitsevien kokemusten lisääntymiseen. (Soini ym. 2024)
Muut aiheeseen liittyvät tutkimukset
Noin joka kymmenennellä suomalaisella on vapaaehtoinen henkivakuutus
Eniten vapaaehtoisia henkivakuutuksia on työikäisillä, hyvätuloisilla ja avioliitossa olevilla henkilöillä. Vakuutusvaje, eli nettomenetysten ja henkivakuutusten erotus, oli suurinta nuorilla, miehillä, korkeampituloisilla ja korkeammin koulutetuilla. Kuolemasta aiheutuvien menetysten suuruus selittää vain heikosti henkivakuutusten ottamista. (Ropponen ym. 2023)
Teeman julkaisut listattuna
Tutkimusjulkaisut
Abrams, L. R., Myrskylä, M., & Mehta, N. K. (2023). The “double jeopardy” of midlife and old age mortality trends in the United States. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 120(42), e2308360120.
Böckerman, P., Kanninen, O. & Yanar, O. (2024). Lisääkö korkeampi minimieläke eläköitymistä? Labore Raportteja 48.
Chapman, S. N., Kotimäki, S., Helske, S., & Hägglund, A. E. (2026). Support or suppress: Father’s parental leave uptake in the private-sector workplace context in Finland. Journal of Social Policy, 1–17.
Dergacheva, Y. (2025). Promise of gender equality, disrupted: Finnish working life in experiences of migrant women. Retfærd, 48(2), Article 3.
Dergacheva, Y., & Kang, D. (2024). Epävarmassa asemassa olevien maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden henkisen hyvinvoinnin parantaminen Suomessa. Mobile Futures Policy Brief 2/2024.
Dudel, C., Loichinger, E., Klüsener, S., Sulak, H. & Myrskylä, M. (2023). The Extension of Late Working Life in Germany: Trends, Inequalities, and the East–West Divide. Demography, 60 (4), 1115–1137.
Erlandsson, A. (2023). Ethnic discrimination in the Swedish labour market: Evidence from a field experiment. Acta Sociologica, 67(1), 3–18.
Erlandsson, A. (2022). Ruotsissa työnantajat syrjivät työnhakijoita, joiden nimi kuulostaa ulkomaalaiselta – syrjinnästä sukupuolen tai vanhemmuuden perusteella ei yleisesti merkkejä. [Tietoa päätösten tueksi 3/2022]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto.
Gruber, J., Kanninen, O., & Ravaska, T. (2022). Relabeling, retirement and regret. Journal of Public Economics, 211, 104677.
Guzman-Castillo, M., Korhonen, K., Murphy, M., & Martikainen, P. (2023). Projections of future burden of pharmacologically treated type 2 diabetes and associated life expectancies by income in Finland: a multi-state modeling study. Frontiers in Public Health, 11, 1141452.
Hasting, R. L., Oude Hengel, K., Leinonen, T., et al. (2025). Mapping dynamic working life patterns and the impact of occupational exposures: A scoping review. BMC Public Health, 25, 2322.
Helske, S., Jalovaara, M., Lammi-Taskula, J., Miettinen, A., Nisén, J., & Österbacka, E. (2025). Toimiva perhevapaajärjestelmä tukee hyvinvointia sekä yhteiskunnan sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä [Tietoa päätösten tueksi 3/2025]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto.
Härkönen, J., Jalovaara, M., Lappalainen, E., & Miettinen, A. (2023). Double disadvantage in a Nordic welfare state: A demographic analysis of the single-parent employment gap in Finland, 1987–2018. European Journal of Population, 39(2).
Härkönen, J., Jalovaara, M., & Miettinen, A. (2023). Puolisottomien äitien ja isien työllisyys on jäänyt selvästi jälkeen puolison kanssa asuvien vanhempien työllisyydestä [Policy Brief 3/2023]. FLUX: Tietoa päätösten tueksi. Turun yliopisto.
Jalovaara, M., Rahnu, L., & Miettinen, A. (2026). Employment status and entry into parenthood: Weaker labor market status an unlikely driver of cohort fertility decline in a Nordic welfare state. Acta Sociologica, article 00016993251403380
Jokela, M., Pulkki-Råback, L., Elovainio, M., Barry, G. D., & Kivimäki, M. (2025). Personality and cardiovascular mortality risk: A multi-cohort analysis in individuals with and without pre-existing cardiovascular disease. Journal of Behavioral Medicine, 48(1), 111–119.
Junna, L., Tarkiainen, L., Leinonen, T., Korhonen, K., & Martikainen, P. (2024). Trends in working life expectancy by education and occupational social class in Finland, 1991–2020. Finnish Centre for Pensions, Analyses 04/2024.
Järnefelt, N., Kuitto, K., Kyyrä, T., Paukkeri, T., Ravaska, T. ja Riekhoff, A-J. (2024). Sosiaaliset normit ohjaavat eläkkeelle jäämistä. SustAgeable Policy Brief 01/2024.
Kuitto K., & Riekhoff A-J. (2025). Koulutustason nousu työurien pidentymisen taustatekijänä – eurooppalainen vertailu. Työpoliittinen aikakauskirja, (1), 46–65.Työ- ja elinkeinoministeriö.
Kyyrä, T., & Tuomala, J. (2023). The Effects of Employers’ Disability and Unemployment Insurance Costs on Benefit Inflows. Labour Economics, 85.
Laaksonen, M., Elovainio, M., Kainulainen, S., Leinonen, T., Jääskeläinen, T., Rissanen, H., & Koskinen, S. (2022). Changes in healthy and unhealthy working life expectancies among older working-age people in Finland, 2000–2017, European Journal of Public Health, 32(5), 729–734.
Laine, R., Myrskylä, M., Kaskela, T., & Pitkänen, T. (2022). Imprisonment, community sanctions and mortality by cause of death among patients with substance use disorder – A 28-year follow-up using Finnish register data. Drug and Alcohol Dependence, 232, 109327.
Leinonen, T., Salonen, L., Bodin, T., & Solovieva, S. (2026). Assessing the performance of a novel Finnish register-based measure of precarious employment: Affected employee groups and subjective and objective employment outcomes. BMC Public Health, 26, Article 807.
Leinonen, T., Viikari-Juntura, E., & Solovieva, S. (2022a). Työajanodotteet ja menetetyt työvuodet yleisessä väestössä ja eri toimialoilla vuosina 2010, 2013 ja 2016. Työpoliittinen aikakauskirja 65(2), 8–20.
Leinonen, T., Viikari-Juntura, E., & Solovieva, S. (2022b). Has the share of the working life expectancy that is spent receiving a partial or full disability pension changed in Finland over the period 2005-2018? A longitudinal register-based study. BMJ open, 12(7), e061085.
Lorenti, A., Nisén, J., Mencarini, L., & Myrskylä, M. (2024). Gendered parenthood-employment gaps from midlife: A demographic perspective. European Journal of Population, 40, 16.
Luukkonen, J., Einiö, E., Tarkiainen, L., Martikainen, P., & Remes, H. (2025). Alcohol policy in adolescence and subsequent alcohol-attributable hospitalizations and mortality at ages 21–54 years: A register-based cohort study. Epidemiology, 36(4), 580–589.
Luukkonen, J., Tarkiainen, L., Martikainen, P., & Remes, H. (2023). Minimum legal drinking age and alcohol-attributable morbidity and mortality by age 63 years: a register-based cohort study based on alcohol reform.
Morosow, K., & Jalovaara, M. (2025). Single and partnered mothers’ labour market consequences of long family leave. Community, Work & Family, 1–22.
Nisén, J., Bijlsma, M. J., Martikaine, P., Wilson, B. & Myrskylä, M. (2022). The gendered impacts of delayed parenthood. Advances in Life Course Research, 53, 100496.
Nisén, J., Tassot, J., Iacoella, F., & Eibich, P. (2025). Does early timing of first birth lead to lower earnings in midlife in Britain? Journal of Family Research, 37, 373–394.
Nisén, J. (2023) Vanhemmuuden viivästyminen vaikuttaa eri tavoin naisten ja miesten työuriin [Tietoa päätösten tueksi 1/2023]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto.
Olakivi, A., Aaltonen, T., Järvinen, T., & Wrede, S. (2023). Sickness absence among migrant care workers in Finland. Scandinavian Journal of Public Health, 51(3), 331–339.
Paukkeri, T., & Ravaska, T. (2025). Labour supply responses to reducing the risk of losing disability insurance benefits. Economica, 93(369), 1–29.
Pitkänen, J., Junna, L., & Martikainen, P. (2024). Adolescent Psychiatric Inpatient Episodes and Subsequent Labor Market Trajectories. The Journal of adolescent health: official publication of the Society for Adolescent Medicine, 74(6), 1175–1183.
Preston, S., Vierboom, Y., & Myrskylä, M. (2024). Socio-behavioral factors contributing to recent mortality trends in the United States. Demographic Research 51(7) 191–214.
Raittila, S., Kouvonen, A., Koskinen, A., & Väänänen, A. (2023). Occupational class differences in male suicide risk in Finland from 1970 to 2019. European journal of public health, 33(6), 1014–1019.
Ravaska, T. & Kanninen, O. (2022). Ikäraja vaikuttaa taloudellisia kannustimia enemmän eläkkeelle jäämiseen. VATT Policy Brief 3/22.
Riekhoff, A.-J. (2024). Employers’ Retirement Age Norms in European Comparison. Work, Aging and Retirement, 10(4), 317–330.
Riekhoff, A.-J., & Kuitto, K. (2024). Educational Expansion as a Driver of Longer Working Lives? Regression Decomposition Analysis of Changes in Labour Force Participation at Older Ages in Twenty-first Century Europe. Comparative Population Studies, 49.
Riekhoff, A.-J., Kuitto, K., Möhring, K., & Palomäki, L.-M. (2025). A long arm of adversity? Financial hardship during the life course and income in retirement. European Societies, 27(3), 545–579.
Ropponen, O., Kuusi, T., & Valkonen, T. (2023). Mind the Gap – Assessing the Size and Determinants of the Life Insurance Gap. Journal of the Finnish Economic Association 4(1), 1 – 35.
Salonen, L., Falkstedt, D., Pan, K.-Y., Albin, M., Mehlum, I. S., Undem, K., Leinonen, T., & Solovieva, S. (2026). Development of a European job exposure matrix (EuroJEM) for psychosocial exposures and their association with diagnosed depression in register-based cohorts. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health. Advance online publication.
Salonen, L., Hartikainen, E., Solovieva, S., Viikari-Juntura, E., & Leinonen, T. (2023a). Contribution of compositional changes in the workforce to sickness absence trends in Finland. SSM – population health, 24, 101525.
Salonen, L., Solovieva, S., Kauhanen, A., Hartikainen, E., Viikari-Juntura, E., & Leinonen, T. (2023b). Does previous sickness absence affect work participation after vocational labour market training? A difference-in-differences propensity score matching approach. European journal of public health, 33(6), 1071–1079.
Silventoinen, K., Korhonen, K., & Martikainen, P. (2022). Changing associations of coronary heart disease incidence with current partnership status and marital history over three decades. SSM-population health, 18, 101080.
Soini, E., Rosenström, T., Määttänen, I., & Jokela, M. (2024). Physical activity and specific symptoms of depression: A pooled analysis of six cohort studies. Journal of Affective Disorders 348(1), 44–53.
Stickley, A., Baburin, A., Jasilionis, D., Krumins, J., Martikainen, P., Kondo, N., Shin, J. I., Inoue, Y., & Leinsalu, M. (2023). Sociodemographic inequalities in mortality from drowning in the Baltic countries and Finland in 2000-2015: a register-based study. BMC public health, 23(1), 1103.
Tarkiainen, L., Martikainen, P., Junna, L., & Remes, H. (2024). Contribution of causes of death to changing inequalities in life expectancy by income in Finland, 1997-2020. Journal of epidemiology and community health, 78(4), 241–247.
Tarkiainen, L., Östergren, O. M., Dei Bardi, L., & Martikainen, P. (2025). Coevolution of education and income inequalities in mortality: Is the double burden of basic education and low income becoming more lethal in Finland and Sweden over time? Journal of Epidemiology & Community Health. Advance online publication.
Toivanen, M., Airaksinen, J., Varje, P., Koskinen, A., & Väänänen, A. (2025a). Korkeakoulutetut Suomessa syntyneet paluumuuttajat ja heidän sijoittumisensa työmarkkinoille. Yhteiskuntapolitiikka 90 (1), 20–33.
Toivanen, M., Airaksinen, J., Varje, P., Turunen, J., Koskinen, A., & Väänänen, A. (2025b). Time spent abroad as a source of human capital – A nationwide study. International Migration 63, e70011.
Toivanen, M., Gluschkoff, K., Bergbom, M., & Väänänen, A. (2023) Koulutettujen työttömien ulkomaalais- ja suomalaistaustaisten naisten työllisyyspolut. Yhteiskuntapolitiikka 88(1), 32–44.
Vaalavuo, M., & Rask, S. (2024). The role of a native-born partner in migrants’ income trajectories in Finland. European Sociological Review, 40(1), 89–107.
Vaccarella, S., Georges, D., Bray, F., Ginsburg, O., Charvat, H., Martikainen, P., Brønnum-Hansen, H., Deboosere, P., Bopp, M., Leinsalu, M., Artnik, B., Lorenzoni, V., De Vries, E., Marmot, M., Vineis, P., Mackenbach, J., & Nusselder, W. (2022). Socioeconomic inequalities in cancer mortality between and within countries in Europe: a population-based study. The Lancet regional health. Europe, 25, 100551.
Vanhanen, S., Raunio, M., Heikkilä, E., & Olegário, G. (2023). How Diversity Matters in Working Life: A Literature Review in a Finnish Context. Migration Letters, 20(4), 76–87.
Virtanen, M., Törmälehto, S., Partonen, T., Elovainio, M., Ruuhela, R., Hakulinen, C., Komulainen, K., Airaksinen, J., Väänänen, A., Koskinen, A., & Sund, R. (2023). Seasonal patterns of sickness absence due to diagnosed mental disorders: a nationwide 12-year register linkage study. Epidemiology and psychiatric sciences, 32, e64.
Väänänen, A., Gluschkoff, K., Lehmuskoski, K., Kausto, J., Selinheimo, S., Mattila-Holappa, P., Solin, P., & Suvisaari, J. (2026). Mielenterveys jakautuu työssäkäyvillä epätasaisesti. Suomen Lääkärilehti, 81, e46415.
Väänänen, A., Gluschkoff, K., Varje, P., & Selinheimo, S. (2025). Mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen kehitys työssäkäyvässä väestössä 2007–2021: Kansallisesti edustava rekisteritutkimus muutostrendeistä ja väestöryhmäeroista. Yhteiskuntapolitiikka 90(4), 367–376.
Väänänen, A. (2024). Mielen aikakausi – Kuinka psyykkisestä haavoittuvuudesta tuli osa työelämää? Gaudeamus.
Wallius, M.-A., Kouvonen, A., Ervasti, J., Leinonen, T., Airaksinen, J., & Lallukka, T. (2025). Are changes in perceived physical workload and strenuousness of work among partial disability pensioners associated with full disability pension? Scandinavian Journal of Public Health, 0(0).