Perheet, parisuhteet ja verkostot

Perheet ja sosiaaliset verkostot muovaavat ihmisten arkea ja hyvinvointia läpi elämän. Perherakenteet, sukulaisverkostot ja tapamme pitää yhteyttä muuttuvat nopeasti niin väestörakenteen, teknologian kuin kulttuuristen normien muuttuessa. Muutokset vaikuttavat siihen, millaista tukea ihmisillä on saatavilla eri elämänvaiheissa ja miten perhesuhteet rakentuvat. 

Tälle sivulle on koottu DEMOGRAPHY-ohjelmassa tehtyjä tutkimuksia, joissa tarkastellaan perheitä ja verkostoja monipuolisesti sukulaisuudesta ja perherakenteista digitaaliseen viestintään, hyvinvointiin sekä perhe-elämän taustoihin. 

Tulokset tarjoavat ajankohtaista ja luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi sekä kaikille, joita kiinnostaa perhesuhteiden, verkostojen ja arjen vuorovaikutuksen muutos. Ne auttavat ymmärtämään, miten perheet ja verkostot vaikuttavat hyvinvointiin ja millaisin keinoin voidaan tukea ihmisten sosiaalisia suhteita ja perhe-elämän monimuotoisuutta. 

Tutkimustulokset

Verkostot ja perherakenteet

Sosioekonominen asema määrittää Ruotsissa sukulaisten määrää ja tyyppiä 

Ruotsissa ihmisillä, joiden sosioekonominen asema on matalampi, on enemmän biologisia sukulaisia, erityisesti aiempien sukupolvien suuremman syntyvyyden vuoksi, kun taas paremmassa asemassa olevilla on enemmän sukulaisia avioliiton kautta. Heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevilla miehillä vähäisempi syntyvyys ja suurempi eronneisuus kavensivat ryhmien välisiä eroja sukulaismäärissä. (Andersson & Kolk 2023)   

>> Tutustu julkaisuun

Laaja sukulaisverkosto huipussaan Ruotsissa keski-iässä 

Keskimäärin ihmisellä on eniten sukulaisia, noin 20, suunnilleen 35 vuoden iässä. Suuri osa näistä on nk. horisontaalisia sukulaisia, kuten serkkuja. Tutkimus tuotti ensimmäisen empiiriseen, koko väestön kattavan sukulaisverkostojen kartoituksen Ruotsissa. (Kolk ym. 2023)  

>> Tutustu julkaisuun

Adoptioperheiden rakenne Suomessa

Ulkoinen adoptio (lapsi ei ole sukua adoptiovanhemmille) on yleisin lasten adoptiotyyppi, seuraavaksi yleisin on perheen sisäinen adoptio ja harvinaisin on sukulaisadoptio. Ulkoisten adoptioiden osalta naimattomat naiset ovat useammin adoptiovanhempia kuin naimattomat miehet. Perheen sisäisissä adoptioissa isäpuolet taas ovat useammin adoptiovanhempia kuin äitipuolet. Samaa sukupuolta olevilla pareilla naiset ovat adoptoineet puolisonsa lapsen useammin kuin miehet. Sukulaisadoptioiden osalta äidin sukulaiset ovat useammin adoptiovanhempia kuin isän sukulaiset. (Lehti & Tanskanen 2024) 

>> Tutustu julkaisuun
 

Verkostoilta saatu sosiaalinen tuki yhteydessä lapsensaantiaikeisiin 

Vanhemmilta ja sukulaisilta saatu tuki, erityisesti taloudellinen tuki, on yhteydessä korkeampiin lastensaantiaikeisiin. Kokemukset yksinäisyydestä ovat yhteydessä alhaisempiin lastensaantiaikeisiin. Miehillä, joiden vanhemmista vähintään yksi on kuollut tai tuntematon, emotionaalinen tuki muilta oli positiivisesti yhteydessä lastensaantiaikeisiin, mikä viittaa korvaavaan mekanismiin vanhempien tuen puuttuessa. Tutkijat tulkitsevat, että läheisiltä saatu apu viestii lastensaantia harkitseville, että he saavat tukea lasten kasvatuksessa, millä on merkitystä ihmisten lastensaannin suunnittelulle. (Artamonova ym. 2024a; Artamonova ym. 2024b) 

>> Tutustu julkaisuun 2024 a 

>> Tutustu julkaisuun 2024 b


Tulot ja koulutus vahvasti yhteydessä maahanmuuttajien sosiaalisten verkostojen rakentumiseen

Korkeasti koulutetuilla maahanmuuttajilla on yleensä laajat sosiaaliset suhteet ja runsaasti sosiaalista pääomaa. Sen sijaan matalasti koulutettujen maahanmuuttajien sosiaaliset suhteet ovat usein huomattavasti kapeampialaiset. Hyvä tulotaso nousee esiin tärkeimpänä tekijänä. Uudessa kotimaassa saatu koulutus näyttää hyödyttävän erityisesti matalammin koulutettujen maahanmuuttajien sosiaalisten suhteiden muodostumista. (Tuominen ym. 2023) 

>> Tutustu julkaisuun 

Parisuhteen ja perheen muodostaminen

Erityisesti matalasti koulutetuilla parisuhteiden solmiminen vähentynyt ja eronneisuus kasvanut

Avioliitossa olevien osuus on pienentynyt suomalaisilla kaikilla koulutusasteilla, eikä avoliittojen lisääntyminen ole täysin korvannut tätä muutosta, mikä on johtanut puolison kanssa asuvien osuuden laskuun. Erityisesti matalasti koulutetuilla ja alle 35-vuotiailla parisuhteiden solmiminen on vähentynyt ja eroamisaste on kasvanut. Muutokset ja koulutusryhmittäiset erot ovat samankaltaisia sekä miehillä että naisilla. Perheellistymisikäisissä tapahtuneella parisuhdedynamiikan muutoksilla voi olla laajoja vaikutuksia myös syntyvyyteen. (Jalovaara & Andersson 2023) 

>> Tutustu julkaisuun 

Eroamisen riski kasvanut, vanhemmaksi tulemisen yleisyys vähentynyt

Ensimmäisen lapsen saaminen lykkääntyy Suomessa yhä myöhemmäksi, vaikka parisuhteet muodostuvat edelleen nuorena. 1990-luvulla syntyneiden naisten parisuhteissa eroamisen todennäköisyys on ensi kertaa suurempi kuin ensimmäisen lapsen saamisen todennäköisyys, ja lastensaanti on ylipäätään vähentynyt. Miehillä perheen perustaminen tapahtuu myöhemmin, ja yhä harvempi tulee isäksi. Eri kehityskulut huomioiden syntyvyyden huomattava kasvu lähitulevaisuudessa on epätodennäköistä. (Rahnu & Jalovaara 2023) 

>> Tutustu julkaisuun

Lapsia saadaan harvemmin ensimmäisessä liitossa ja yhä todennäköisemmin vasta toisessa tai myöhemmässä liitossa

Parisuhdedynamiikka on tärkeä tekijä syntyvyyden ymmärtämisessä. Lapsia saadaan Suomessa useimmiten yhä ensimmäisessä liitossa. Nuoret ikäluokat saavat kuitenkin harvemmin lapsia ensimmäisessä liitossaan kuin vanhemmat ikäluokat ja yhä useampi saa lapsia vasta erottuaan ensimmäisestä liitostaan. Muutokset nuorten aikuisten liittojen muodostumisessa ja kestossa selittävät osaltaan viimeaikaista syntyvyyden laskua. (Andersson 2023a) 

>> Tutustu julkaisuun

>> Tutustu politiikkasuositukseen   

Parisuhteen kesto oleellinen tekijä syntyvyyden kannalta

Ei-aviollinen uuden liiton solmiminen eron jälkeen ennustaa matalaa syntyvyyttä, kun taas uudelleenavioituminen on yhteydessä korkeampaan kokonaishedelmällisyyteen. Suurin osa uusista parisuhteista ei johda avioliittoon. Siksi uusien liittojen solmiminen ei merkittävästi lisää syntyvyyttä väestötasolla. Naiset löytävät useammin uuden puolison hedelmällisyyden kannalta keskeisinä ikävuosina ja saavat keskimäärin enemmän lapsia ensimmäisen parisuhteen päättymisen jälkeen kuin miehet. Useamman liiton solmiminen liittyy keskimäärin pienempään lapsilukuun. Poikkeuksena on matalatuloiset miehet, joilla se ennustaa korkeampaa syntyvyyttä. (Andersson ym. 2022; Andersson 2023b; Andersson ym. 2023)   

>> Tutustu julkaisuun Andersson ym. 2022 

>> Tutustu julkaisuun Andersson 2023b  

>> Tutustu julkaisuun Andersson ym. 2023 

Naisparien todennäköisyys saada lapsia kasvanut, mutta vain korkeasti koulutetuilla

Naisparien lapsensaanti yleistyi Suomessa 2000-luvulla, mutta lapsensaannin todennäköisyys eroaa koulutustason mukaan. Lapsensaanti yleistyi korkeasti koulutetuilla naispareilla, kun matalasti kouluttautuneilla siitä tuli harvinaisempaa. (Ponkilainen ym. 2024)  

>> Tutustu julkaisuun 

>> Lue lisää politiikkasuosituksesta 

Sosioekonominen tausta yhteydessä avioliitto-odotuksiin brittiläisillä nuorilla 

Brittiläisten nuorten avioliitto-odotukset vaihtelevat selvästi vanhempien sosioekonomisen taustan mukaan: heikommasta taustasta tulevilla nuorilla oli selvästi matalammat odotukset avioliitosta kuin parempiosaisilla. Eroja ei kuitenkaan havaittu avoliitto-odotuksissa. Vähiten etuoikeutetuilla oli myös epävarmuutta ihanteellisesta avioliittoiästä. Näitä eroja selittivät osin perhemuoto nuoruudessa (esim. yksinhuoltajaperhe), kun taas koulutusorientoituneisuus selitti vain vähäisessä määrin. (Palumbo ym. 2024)  

>> Tutustu julkaisuun   

Vuonna 1975 syntyneiden parisuhdehistoriat Suomessa ja Belgiassa

Sekä Suomessa että Belgiassa lapsettomuus liittyy vahvasti joko siihen, ettei ole koskaan ollut parisuhteessa tai parisuhteiden epävakauteen. Suomessa lapsettomuus yhdistyy useammin siihen, ettei puolisoa ole ollut lainkaan, kun taas Belgiassa lapsettomilla on monipuolisempia parisuhdepolkuja. Suomalaiset lapsettomat kokevat myös enemmän turbulenssia parisuhdehistorioissaan. (Rees ym. 2025) 

>> Tutustu julkaisuun

Teknologiat perhesuhteissa

Digitaalinen viestintä vahvistaa perinteistä viestintää sukulaisuussuhteesta ja iästä riippumatta

Digitaalinen viestintä vahvistaa perinteistä viestintää sukulaisuussuhteesta ja iästä riippumatta. Mitä useammin vastaajat olivat yhteydessä toisiinsa digitaalisesti, sitä useammin he pitivät yhteyttä myös perinteisin keinoin. Aineistona käytettiin suomalaista kyselyaineistoa, jossa oli mukana kaksi sukupolvea. (Danielsbacka ym. 2022a)

>> Tutustu julkaisuun

Tieto- ja viestintäteknologia vaikuttaa perhesuhteisiin sekä myönteisesti että kielteisesti

Tutkimuskatsaus osoitti, että henkilökohtainen tieto- ja viestintäteknologia käyttö ja sen aiheuttamat häiriöt olivat yhteydessä perhesuhteiden heikompaan laatuun, kuten lisääntyneisiin ristiriitoihin ja huomiotta jäämiseen. Sen sijaan perheenjäsenten välinen viestintä ja yhteiskäyttö, erityisesti kasvokkaista vuorovaikutusta muistuttavat mediat, olivat yhteydessä myönteisesti kaikissa tarkastelluissa perhemuodoissa. (Tammisalo & Rotkirch 2022) 

>> Tutustu julkaisuun

Sosiaalisen median käyttöä ennustavat sukupuoli, koulutus ja sukupolvien väliset yhteydet

Sosiaalisen median käyttö oli lähes kaksi kertaa yleisempää nuoremmassa sukupolvessa (68–73-v.) kuin vanhemmassa sukupolvessa (19-56-v.) Käyttö oli yleisempää naisilla ja korkeammin koulutetuilla molemmissa ryhmissä. Vanhemman sukupolven sosiaalisen median käyttö oli yhteydessä heidän aikuisten lastensa sosiaalisen median käyttöön. (Tammisalo ym. 2022)

>> Tutustu julkaisuun

Sosiaalisen median käyttö perhesuhteissa ja onnellisuus 

Vanhemmat aikuiset (68–74-v.) käyttivät sosiaalista mediaa enemmän yhteydenpitoon perheensä kanssa kuin nuoremmat, mutta median käyttö ei ollut positiivisessa yhteydessä heidän onnellisuuteensa. Sen sijaan nuoremmilla aikuisilla (19–56-v.) tietyt perhesuhteet sosiaalisessa mediassa olivat yhteydessä suurempaan onnellisuuteen, mikä viittaa siihen, että digitaalinen viestintä tukee paremmin juuri heidän hyvinvointiaan. (Tammisalo ym. 2023) 

>> Tutustu julkaisuun 

Yksilön verkostot muistuttavat toisiaan viestintävälineestä riippumatta 

Ihmisillä on taipumus rakentaa samannäköisiä henkilökohtaisia verkostoja useissa verkkoviestintäkanavissa. Ihmisten todellisten eli ”offline-suhteiden” rakenne, jolle on ominaista pieni määrä läheisiä suhteita, heijastuu myös verkkoviestinnässä eli esimerkiksi matkapuhelujen kautta. (Iñiguez ym. 2023) 

>> Tutustu julkaisuun 

Kumppanin tapaaminen verkossa yhä yleisempää ja yhteydessä perheellistymiseen

Nuorimmassa ikäryhmässä kumppanin tapaaminen verkossa lisäsi lastenhankinta-aikeita, mutta myös eron todennäköisyyttä. Vanhimmassa ikäryhmässä kumppanin tapaaminen verkossa lisäsi todennäköisyyttä saada ensimmäinen lapsi. Tutkimus tehtiin German Family Panel (Pairfam) -aineistolla. (Danielsbacka ym. 2022b)  

>> Tutustu julkaisuun

Perhesuhteet ja hyvinvointi

Avioliitosta on tullut entistä tärkeämpi terveyttä suojaava tekijä

Avioliitossa olevilla miehillä ja naisilla on matalampi riski sydän- ja verisuonitauteihin kuin avoliitossa- tai yksinasuvilla. Avioero lisäsi sydän- ja verisuonitautiriskiä, eikä sen vaikutus poistunut edes uuden avioliiton solmimisen jälkeen. Sekä miehillä että naisilla erot olivat kasvaneet 1990-luvulta 2010-luvulle. (Silventoinen ym. 2022) 

>> Tutustu julkaisuun 

Vanhempien sosiaalisuus yhteydessä nuorten sosiaaliseen pääomaan

Vanhempien sosiaalisuus toimii mallina nuorten sosiaalisuudelle ja on siten yhteydessä nuorten sosiaaliseen pääomaan. Perheen sosioekonominen asema liittyy nuorten taipumukseen vastavuoroiseen auttamiseen, mutta tämä yhteys kulkee vanhempien sosiaalisen pääoman kautta. Huono-osaisemmalla asuinalueella kasvaminen heijastuu nuorten vähäisempään luottamukseen ja heikompaan taipumukseen ottaa vastaan apua. (Tuominen ym. 2023) 

>> Tutustu julkaisuun

Perheenjäsenten väliset ristiriidat eivät ole yhteydessä Sveitsissä nuorten aikuisten heikompaan hyvinvointiin

Tutkimus lähes 10 000 sveitsiläisen henkilökohtaisesta verkostosta osoittaa, että ristiriitaiset suhteet perheenjäsenten välillä ovat yleisempiä kuin ei-perheenjäsenten välillä. Ristiriidat perhesuhteissa eivät kuitenkaan ole negatiivisesti yhteydessä hyvinvointiin. (de Bel & Widmer 2024)

>> Tutustu julkaisuun

Monipuolista tukea antavien perhesuhteiden merkitys hyvinvoinnille 

Tutkimus tarkastelee perhesuhteiden ja hyvinvoinnin yhteyksiä Hollannissa 41 perheessä, joissa mukana on niin lapsia kuin aikuisia. Perhesuhteet, joilta saadaan monipuolista tukea ovat yhteydessä parempaan hyvinvointiin, erityisesti kun suhteet ovat omasta ydinperheestä. Vanhempien eron kokeneissa perheissä hyvinvointi kasvoi ajan myötä, mutta tämä ei selity suhteiden määrän muutoksella. (de Bel 2023)

>> Tutustu julkaisuun  

Lapsuudenkodin kokemukset yhteydessä aikuisiän ihanteelliseen lapsilukuun

Useammat sisarukset liittyvät korkeampaan toivottuun lapsilukuun, kun taas yksinhuoltajaperheessä kasvaminen ja kielteiset kokemukset vanhemmista liittyivät pienempään toivottuun lapsilukuun. Nämä yhteydet näkyivät etenkin niillä, joilla ei ollut omia lapsia. Tulokset korostavat lapsuudenkodin emotionaalisten ja rakenteellisten tekijöiden merkitystä perhetoiveiden muodostumisessa. (Karhunen ym. 2023) 

>>Tutustu tutkimukseen 

Saksassa yhdessä asuminen lapsuudessa lisää isäpuolten antamaan tukeen aikuisille lapsille

Sekä erillään asuvien isien että isäpuolten panostus lisääntyi sitä mukaa, mitä kauemmin he olivat asuneet yhdessä lapsen kanssa. Taloudellisen avun ja läheisyyden osalta lapsuuden yhteiselon keston yhteys oli kuitenkin voimakkaampi isä-puolilla kuin eronneilla isillä. Tulokset viittaavat siihen, että lapsuudenaikaisen yhteiselämän keston pidentyessä isäpuolten antama tuki lähestyy eronneiden biologisten isien antamaa tukea. (Pettay ym. 2023)

>>Tutustu tutkimukseen 

Lapsuuden epäsuotuisissa olosuhteissa äidin puoleisten isoäitien tuki voi parantaa lasten hyvinvointia, ja vaikutukset voivat ulottua myös aikuisikään asti 

Englantilaisia ja walesilaisia nuoria käsitelleessä tutkimuksessa äidin puoleisten isoäitien tuki vähensi tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia, jos lapset olivat kohdanneet useita varhaiselämän vastoinkäymisiä. Muiden isovanhempien tuella ei havaittu vastaavaa vaikutusta. (Helle ym. 2024)

>>Tutustu tutkimukseen

 

Sukupuoliroolit ja perhe-elämä

Sukupuoliroolit ja lasten kasvatus

Evoluutiopsykologian mukaan naiset ja miehet suhtautuvat eri tavoin lasten hoitamiseen, koska heidän panoksensa vanhempina poikkeaa toisistaan. Äidit sijoittavat lapsiinsa yleensä enemmän aikaa ja resursseja kuin isät. Tämän vuoksi ihmiset suosivat usein äidin puolen sukulaislapsia isän puolen lapsiin verrattuna. (Tanskanen ym. 2023)  

>> Tutustu julkaisuun

Sukulaisten vaikutus lapsikuolleisuuteen riippuu heidän sukupuolestaan, sukulinjastaan ja perheen varallisuudesta

Isänpuoleisten sukulaisten läsnäolo lisäsi lapsikuolleisuutta erityisesti varakkaissa perheissä, kun taas äidinäidin läsnäolo pienensi sitä erityisesti köyhimmissä perheissä. Tulokset korostavat, että sukulaiset voivat toimia sekä tukena että kilpailijoina rajallisista resursseista, mikä avaa uusia näkökulmia ihmisen perhe-elämän ja yhteisöllisen kasvatuksen ymmärtämiseen. (Lahdenperä ym. 2025)

>> Tutustu julkaisuun

Ikääntyneiden pari- ja perhesuhteet

Vakaa parisuhde tukee ikääntyneiden hyvinvointia koulutustaustasta riippumatta

Vakaa avioliitto oli yhteydessä parempaan hyvinvointiin ikääntyneillä verrattuna yksin elämiseen ja epäepävakaampiin parisuhdehistorioihin. Positiivinen yhteys näkyi kaikissa koulutusryhmissä. Matalammin koulutetut eronneet kokivat heikompaa hyvinvointia vanhemmalla iällä. (Mäki ym. 2025) 

>> Tutustu julkaisuun 

Sekä parisuhdehistoria että nykyisen suhteen laatu yhteydessä elämäntyytyväisyyteen vanhuudessa

Pitkäaikaiset parisuhteet johtavat korkeampaan elämäntyytyväisyyteen, kun taas lyhyemmät suhteet ovat yhteydessä alhaisempaan hyvinvointiin. On myös mahdollista ”toipua” tietyistä kielteisistä vaikutuksista tai tapahtumista parisuhteiden historiassa. Esimerkiksi hyvän kumppanin löytäminen myöhemmällä iällä voi poistaa avioeron aiheuttamat haitalliset vaikutukset hyvinvointiin. (Tambellini ym. 2024) 

>> Tutustu julkaisuun 

Parisuhde ja isovanhemmuus tukevat ikääntyneiden onnellisuutta

Puolison kanssa elävät, erityisesti ensimmäisessä liitossaan elävät, olivat onnellisempia kuin muihin parisuhderyhmiin kuuluvat. Isovanhemmat olivat onnellisempia kuin ne, joilla ei ollut lapsenlapsia. Lastenlasten hoitaminen oli yhteydessä onnellisuuteen. Hyöty isovanhemmuudesta oli suurin vastaajilla, joilla ei ollut kumppania. (Rotkirch ym. 2024) 

>> Tutustu julkaisuun 

Kuolleisuuserot ovat kasvaneet asumismuodon mukaan – erityisesti yksin asuvien ero kumppanin kanssa asuviin korostunut entisestään

Puolison kanssa asuvat naiset ja miehet kuolevat myöhemmällä iällä kuin muut. Sen sijaan erityisesti yksin asuvat erottuvat korkeammalla kuolleisuudellaan: heidän riskinsä kuolla muita varhemmin on moninkertainen verrattuna kumppanin ja lasten kanssa. Vuosina 1990–2020 kuolleisuus laski kaikissa asumismuotoryhmissä, ja ryhmien väliset kuolleisuuden absoluuttiset erot enimmäkseen kaventuivat. Suhteelliset erot kuitenkin kasvoivat, etenkin yksin asuvien kohdalla. Koulutus ja tulotaso selittivät näitä kuolleisuuseroja ja niiden kasvua vain osittain. (Suulamo ym. 2025) 

>> Tutustu julkaisuun 

Terveys, taloudellinen vakaus ja läheiset tukevat hyvinvointia ilman yläikärajaa – sosiaalisen verkoston merkitys korostuu iäkkäillä naisilla

Terveys ja läheiset ihmissuhteet edistävät subjektiivista hyvinvointia tasaisesti ikääntyessä, aina hyvin korkeaan ikään saakka. Laaja sosiaalinen verkosto tukee erityisesti iäkkäiden naisten hyvinvointia. Taloudellisen niukkuuden ja leskeyden negatiiviset vaikutukset subjektiiviseen hyvinvointiin voivat lieventyä iän myötä. (Auvinen ym. 2024) 

>> Tutustu julkaisuun 

Perhesuhteet ohjaavat muuttoa eron ja leskeyden jälkeen

Eron tai leskeyden kokeneet 50–70-vuotiaat muuttavat useammin kuin naimisissa olevat, ja usein lähemmäs vanhempiaan. Leskeksi jääminen lisäsi todennäköisyyttä muuttaa lasten läheisyyteen, kun taas ero vähensi tätä erityisesti miehillä. Tutkimuksessa löytyi eroja sukupuolen ja maiden välillä, mutta perheen läheisyys vaikutti päätöksiin kahdessa vertaillussa maassa. (Zilincikova ym. 2023) 

>> Tutustu julkaisuun 

Eron tai leskeyden kokeneet 50–70-vuotiaat muuttavat useammin kuin naimisissa olevat, ja usein lähemmäs vanhempiaan

Leskeksi jääminen lisäsi todennäköisyyttä muuttaa lasten läheisyyteen, kun taas ero vähensi tätä erityisesti miehillä. Muuttokäyttäytymisessä löytyi eroja sukupuolen ja maiden välillä, mutta perheen läheisyys vaikutti päätöksiin sekä Belgiassa että Ruotsissa. (Zilincikova ym. 2023) 

>> Tutustu julkaisuun 

Lähellä asuva sisarus yleisempi ikääntyneillä, joilla ei ole muita läheisiä perheenjäseniä

Lapsettomilla ikääntyneillä oli suurempi todennäköisyys, että heidän lähellään asui sisarus kuin niillä, joilla oli vähintään yksi lapsi. Myös ne, joilla ei ollut kumppania, asuivat useammin vähintään yhden sisaruksen lähellä. (Artamonova ym. 2023) 

>> Tutustu julkaisuun 

Teeman julkaisut listattuna

Tutkimusjulkaisut

Andersson, L., & Kolk, M. (2023). Kinship and socio-economic status: Social gradients in frequencies of kin across the life course in Sweden. Population Studies, 78(3), 371–392. https://doi.org/10.1080/00324728.2023.2266403   

Andersson, L. (2023a). A novel macro perspective on family dynamics – The contribution of partnership contexts of births to cohort fertility rates. Population and Development Review, 49(3), 617–649. https://doi.org/10.1111/padr.12579 

Andersson, L. (2023b). The role of gender differences in partnering and re-partnering for gender differences in completed fertility. Population Research and Policy Review, 42, 17. https://doi.org/10.1007/s11113-023-09767-1  

Andersson, L. (2024).  Suomalaiset saavat lapsen yhä todennäköisemmin vasta toisessa liitossaan [Tietoa päätösten tueksi 4/2024]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2024/07/PB-FI-Andersson.pdf    

Andersson, L., Saarela, J., Jalovaara, M., & Uggla, C. (2023). A matter of time: Batemans principles and mating success as count and duration in contemporary Finland. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences 290: 20231061 http://doi.org/10.1098/rspb.2023.1061 

Artamonova, A., Sorsa, T., Berg, V., Hägglund, A. E., & Rotkirch, A. (2024a). Social resources are associated with higher fertility intentions in contemporary Finland. Comparative Population Studies, 49. https://doi.org/10.12765/CPoS-2024-04   

Artamonova, A., Sorsa, T., Berg, V., Hägglund, A. E., & Rotkirch, A. (2024b). Counting on parents or others? The role of social support for fertility intentions in Finland. Finnish Yearbook of Population Research, 57, 165–190. https://doi.org/10.23979/fypr.131297 

Auvinen, T., Linnosmaa, I. & Rijken, M. (2024). Do people’s health, financial and social resources contribute to subjective wellbeing differently at the age of fifty than later in life? Wellbeing, Space and Society, 7, 100219. https://doi.org/10.1016/j.wss.2024.100219 

de Bel, V. (2023). Multi-Functional Ties and Well-Being in Family Networks before and after Parental Divorce. Social Sciences, 12(11), 586. https://doi.org/10.3390/socsci12110586 

de Bel, V., & Widmer, E. D. (2024). Positive, negative, and ambivalent dyads and triads with family and friends: A personal network study on how they are associated with young adults’ well-being. Social Networks, 78, 184–202. https://doi.org/10.1016/j.socnet.2024.02.004 

Danielsbacka, M., Tammisalo, K., & Tanskanen, A. O. (2022a). Digital and traditional communication with kin: displacement or reinforcement? Journal of Family Studies, 29(3), 1270–1291. https://doi.org/10.1080/13229400.2022.2040575   

Danielsbacka, M., Tanskanen, A.O., & Billari, F.C. (2022b). Meeting online and family-related outcomes: evidence from three German cohorts. Journal of Family Studies, 28(4), 1390-1415. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/13229400.2020.1835694   

Helle, S., Tanskanen, A. O., Coall, D. A., Perry, G., Daly, M. & Danielsbacka, M. (2024). Investment by maternal grandmother buffers children against the impacts of adverse early life experiences. Scientific Reports, 14, 6815. https://doi.org/10.1038/s41598-024-56760-5 

Iñiguez, G., Heydari, S., Kertész, J., & Saramäki, J. (2023). Universal patterns in egocentric communication networks. Nature Communications 14, 5217. https://doi.org/10.1038/s41467-023-40888-5  

Jalovaara, M., & Andersson, L. (2023). A register-based account of period trends in union prevalence, entries, and exits by educational level for men and women in Finland. Demographic Research, 48(14), 373–386. https://doi.org/10.4054/DemRes.2023.48.14 

Karhunen, O. A., Jokela, M. & Golovina, K. (2023). Associations between early family environment and ideal number of children. International Journal of Psychology, 58(6), 574-583. https://doi.org/10.1002/ijop.12933  

Kolk, M., Andersson, L., Pettersson, E., & Drefahl, S. (2023). The Swedish Kinship Universe: A Demographic Account of the Number of Children, Parents, Siblings, Grandchildren, Grandparents, Aunts/Uncles, Nieces/Nephews, and Cousins Using National Population Registers. Demography, 60(5), 1359–1385. https://doi.org/10.1215/00703370-10955240   

Lahdenperä, M., Salonen, M., Hiraoka, T., Seltmann, M.W., Saramäki, J., & Lummaa, V. (2025). Close and more distant relatives are associated with child mortality risk in historical Finland. Evolutionary Human Sciences 7, e5, 1–18. https://doi.org/10.1017/ehs.2024.47  

Lehti, H. & Tanskanen, A.O. (2024). The Structure of Child Adoption Based on the Relationship Between Adoptive Parents and Adoptive Children in Finland. Evolutionary Psychological Science, 10, 378–382. https://doi.org/10.1007/s40806-024-00420-4  

Pettay, J. E., Danielsbacka, M., Helle, S., Perry, G., Daly, M. & Tanskanen, A. O. (2023). Parental investment by birth fathers and stepfathers. Human Nature, 34(2), 276–294. https://doi.org/10.1007/s12110-023-09450-6  

Ponkilainen, M., Einiö, E., Pietiläinen, M., & Myrskylä, M. (2024). Educational differences in fertility among female same-sex couples. Demography, 61(6), 2053–2079. https://doi.org/10.1215/00703370-11687583   

Ponkilainen, M., Einiö, E., Pietiläinen, M., & Myrskylä, M. (2024).  Naisparien todennäköisyys saada lapsia on kasvanut, mutta vain korkeasti koulutetuilla [Tietoa päätösten tueksi 6/2024]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2024/12/PB-FI-Ponkilainen-ym.pdf 

Rahnu, L., & Jalovaara, M. (2023). Partnership dynamics and entry into parenthood. Advances in Life Course Research, 56, 100548. https://doi.org/10.1016/j.alcr.2023.100548 

Rees, A., Schnor, C., & Jalovaara, M. (2025). Partnership pathways associated with lifetime childlessness in Belgium and Finland. Finnish Journal of Social Research. https://doi.org/10.51815/fjsr.146184   

Silventoinen, K., Korhonen, K. & Martikainen, P. (2022). Changing associations of coronary heart disease incidence with current partnership status and marital history over three decades. SSM – Population Health, 18, 101080. https://doi.org/10.1016/j.ssmph.2022.101080 

Suulamo, U., Remes, H., Tarkiainen, L. & Martikainen, P. (2025). Long-term trends in mortality by living arrangements and the role of socioeconomic factors, Finland 1991–2020European Journal of Public Health, 35(5), 814–820. https://doi.org/10.1093/eurpub/ckaf068 

Tammisalo, K., & Rotkirch, A. (2022). Effects of information and communication technology on the quality of family relationships: A systematic review. Journal of Social and Personal Relationships, 39(9), 2724 – 2765. https://doi.org/10.1177/02654075221087942   

Tammisalo, K., Danielsbacka, M., Andersson, E., & Tanskanen, A. O. (2022). Predictors of social media use in two family generations. Frontiers in Sociology, 6, Article 813765. https://doi.org/10.3389/fsoc.2021.813765 

Tammisalo, K., Danielsbacka, M., Tanskanen, A. O., & Arpino, B. (2023). Social media contact with family members and happiness in younger and older adults. Computers in Human Behavior, 152, 108103. https://doi.org/10.1016/j.chb.2023.108103 

Tanskanen, A. O., Danielsbacka, M., & Hämäläinen, H. (2023). Child-rearing: Gender roles. In T. K. Shackelford (Ed.), Encyclopedia of sexual psychology and behavior. Springer. https://doi.org/10.1007/978-3-031-08956-5_61-1  

Tuominen, M. & Tikkanen, J. (2023). Adolescent social capital: An intergenerational resource? Journal of Adolescence, 1–15. https://doi.org/10.1002/jad.12215