Ikääntyminen ja hoiva
Väestön ikääntyminen muuttaa yhteiskuntaa monin tavoin – se vaikuttaa hoivaan, perhesuhteisiin, työelämään ja hyvinvointiin.
Tälle sivulle on koottu DEMOGRAPHY-ohjelmassa tehtyjä tutkimuksia, joissa tarkastellaan muun muassa hoivapalveluja, perhesuhteita ja teknologian roolia ikääntyneiden arjessa.
Tutkimustulokset tarjoavat ajankohtaista ja luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi sekä väestökehityksestä kiinnostuneille laajemmin. Ne auttavat ymmärtämään ikääntymiseen liittyviä ilmiöitä.
Politiikkasuositukset
Teknologiat ikääntyvien kotihoidossa
Ikääntyvien kotihoidossa käytettävien teknologioiden oltava toimivia ja käyttäjäystävällisiä
Teknologian käyttöönottoon on ladattu runsaasti erilaisia toiveita niin kotihoidon asiakkaiden lääkehoidon kuin kotihoidon työntekijöiden työn sujuvoittajana. Teknologisoitumisen toivotaan tuovan mukanaan julkisen talouden kustannussäästöjä, korjaavan alan työvoimapulaa sekä tehostavan työn tekemisen tapoja. Kotihoidon lääkeannosteluteknologioita kartoittava tutkimus tukee toivotun suuntaisia vaikutuksia potilasterveyteen sekä terveyspalvelujen käyttöön ja kustannuksiin. Onnistunut teknologisoitumiskehitys kuitenkin edellyttää sen käyttäjien näkökulman huomioimista. (Salmensuu & Sihto 2024)
Tutkimustulokset
Ikääntyneiden elämänlaatu, terveys ja elinolot
Sydän- ja verisuonitauteihin sairastutaan nykyisin vanhemmalla iällä kuin 1990-luvulla
Sairastumisikä sydän- ja verisuonitauteihin on noussut 68,3 vuodesta 71,0 vuoteen. Miehet sairastuvat edelleen aikaisemmin kuin naiset, mutta sukupuolten välinen ero on kaventunut 6,2 vuodesta 5,6 vuoteen. Matalammin koulutetuilla on yhä suurempi elinikäinen riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kuin korkeasti koulutetuilla. (Sharma 2025)
Suuria alueellisia eroja syövän sairastaneiden ikääntyneiden elämänlaadussa Euroopassa
Syövän sairastaneiden yli 50-vuotiaiden huonon elämänlaadun yleisyys vaihteli maittain merkittävästi (esim. Tanska miehet 10 %, Kreikka 75 %). Syövän sairastaneilla oli 59 prosenttia suurempi riski heikkoon elämänlaatuun verrattuna muuhun väestöön. Liikkumisrajoitteiden määrällä oli suurin vaikutus elämänlaatuun, mutta myös ikä, sukupuoli, koulutus ja alueellinen sijainti olivat merkittäviä tekijöitä. (Li & Myrskylä 2023)
Eläkkeelle siirtyminen liittyy muutoksiin ruokavaliossa
Hedelmien, vihannesten ja kalan kulutus kasvaa, mutta myös punaisen lihan kulutus lisääntyy eläkkeelle siirtymisen myötä. Tulokset korostavat, että eläkkeelle siirtyminen on tärkeä ajankohta tukea terveellisiä ruokailutottumuksia. Muutokset vaihtelevat eri ryhmissä, esimerkiksi naisilla ja alemmassa sosiaalisessa asemassa olevilla punaisen lihan kulutuksen kasvu on erityisen selkeää. Muutokset vaihtelevat esimerkiksi sukupuolen ja sosiaalisen aseman mukaan, ja punaisen lihan kulutuksen kasvu oli erityisen selkeää naisilla ja alemmassa asemassa olevilla. (Lagström ym. 2024).
Iäkkäiden riski kuolla talvella korkeampi
Kuolleisuus on korkeampaa talvella, erityisesti vanhemmilla ikäryhmillä, laitoksissa asuvilla ja muistisairailla. Väestön ikääntyessä talvella aiheutuvien terveysriskien kansanterveydellinen merkitys voi kasvaa, sillä talvikuoleman riski on korkeinta vanhimmissa ikäryhmissä. Toimet korkean riskin ryhmien suojelemiseksi voivat tuoda merkittäviä hyötyjä koko väestötasolla. (Suulamo ym.2024)
Lapsuuden olot yhteydessä vanhuuden terveyteen – Itä- ja Länsi-Euroopassa eri tavoin
Huono sosioekonominen asema lapsuudessa ja aikuisuudessa sekä elämän varrella koettu nälkä heikentävät terveyttä vanhuudessa kaikkialla Euroopassa. Itäeurooppalaiset raportoivat heikompaa koettua terveyttä ja toimintakykyä kuin länsieurooppalaiset, vaikka heidän kognitiivinen toimintakykynsä oli hieman parempi. Tulokset korostavat tarvetta pitkäjänteiselle sosiaalipolitiikalle, joka ehkäisee varhaiselämän haittoja ja kaventaa terveyseroja ikääntyvässä Euroopassa. (Sakkeus ym. 2023)
Ikääntyneiden taloudellinen hyvinvointi
Iäkkäät kokevat toimeentulovaikeuksia muita harvemmin
Suomessa toimeentulovaikeudet ovat harvinaisia yli 64-vuotiaiden keskuudessa. Euroopan tasolla yli 64-vuotiailla on 39 prosentin ja Suomessa 15 prosentin todennäköisyys kokea toimeentulovaikeuksia. Säästöt ja velaton omistusasunto selittävät iäkkäämpien muita pienempää todennäköisyyttä kokea toimeentulovaikeuksia. (Ilmakunnas ym. 2024)
Taloudellinen ahdinko lääkekulujen takia on yleisempää Suomessa kuin muissa Pohjois-Euroopan maissa
Väestön kohtuuhintaisen terveydenhoidon varmistaminen on tärkeä tavoite kaikkialla Euroopassa. Lääkekulut aiheuttavat kuitenkin taloudellista ahdinkoa etenkin alemmissa tuloluokissa, ja taloudellinen ahdinko on yleisempää lääkekulujen kuin sairaanhoidon takia. Taloudellisen ahdingon yleisyydessä on maiden välillä merkittäviä eroja: Suomessa itse koettu taloudellinen ahdinko lääkekuluista johtuen on selkeästi yleisintä. (Aaltonen & Vaalavuo 2024)
Taloussosiaalityö ikääntyneiden tukena
Tutkimuksessa tarkasteltiin gerontologisessa sosiaalityössä tehtävää taloussosiaalityötä, jonka tavoitteena on edistää ikääntyneiden taloudellista hyvinvointia ja toimintakykyä. Aineistolähtöisen analyysin perusteella tunnistettiin neljä taloussosiaalityön luokkaa: ehkäisevät, arjen mahdollistavat, akuutit ja taloudellista toimintakykyä tukevat toimenpiteet. Tulokset osoittavat, että taloussosiaalityö on monipuolista ja vaativaa, ja sen toteuttaminen edellyttää sosiaalityöntekijältä laajaa osaamista sekä lisäkoulutusta talouteen liittyvissä kysymyksissä. (Korpelainen & Zechner 2025)
Epävarmat työurat ja hoivavastuu siirtävät eläköitymistä myöhemmäksi
Espanjalaiset naiset, joilla on ollut katkonaisia työuria tai osa-aikatyötä ja useita lapsia, jäävät eläkkeelle myöhemmin kuin ne, joilla on ollut yhtenäinen työura. Erityisesti yhdistelmä hoivavastuista ja heikosta työmarkkina-asemasta näyttää lykkäävän eläköitymistä. Tulokset korostavat, että Espanjassa on yhä vaikeaa sovittaa yhteen palkaton hoivatyö ja ansiotyö, ja että naisten välillä on tässä suuria eroja. (Tambellini ym. 2023)
Ikääntyneiden elinoloissa on merkittäviä alueellisia eroja
Ikääntyneiden pienituloisuus ja puutteellisesti varustetuissa asunnoissa asuminen ovat yleisempiä alueilla, joilla 65 vuotta täyttäneiden osuus on suurempi. Kaupunkialueilla ikääntyneiden pienituloisuus on selvästi vähäisempää kuin maaseudulla. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tulisi huomioida paikalliset olosuhteet alueellisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. (Nevanto ym. 2024)
Ikääntyneiden pari- ja perhesuhteet
Vakaa parisuhde tukee ikääntyneiden hyvinvointia koulutustaustasta riippumatta
Vakaa avioliitto oli yhteydessä parempaan hyvinvointiin ikääntyneillä verrattuna yksin elämiseen ja epäepävakaampiin parisuhdehistorioihin. Positiivinen yhteys näkyi kaikissa koulutusryhmissä. Matalammin koulutetut eronneet kokivat heikompaa hyvinvointia vanhemmalla iällä. (Mäki ym. 2025)
Sekä parisuhdehistoria että nykyisen suhteen laatu yhteydessä elämäntyytyväisyyteen vanhuudessa
Pitkäaikaiset parisuhteet johtavat korkeampaan elämäntyytyväisyyteen, kun taas lyhyemmät suhteet ovat yhteydessä alhaisempaan hyvinvointiin. On myös mahdollista ”toipua” tietyistä kielteisistä vaikutuksista tai tapahtumista parisuhteiden historiassa. Esimerkiksi hyvän kumppanin löytäminen myöhemmällä iällä voi poistaa avioeron aiheuttamat haitalliset vaikutukset hyvinvointiin. (Tambellini ym. 2024)
Kuolleisuuserot ovat kasvaneet asumismuodon mukaan tarkasteltuna – erityisesti yksin asuvien ero kumppanin kanssa asuviin korostunut entisestään
Puolison kanssa asuvat naiset ja miehet kuolevat myöhemmällä iällä kuin muut. Sen sijaan erityisesti yksin asuvat erottuvat korkeammalla kuolleisuudellaan: heidän riskinsä kuolla muita varhemmin on moninkertainen verrattuna kumppanin ja lasten kanssa . Vuosina 1990–2020 kuolleisuus laski kaikissa asumismuotoryhmissä, ja ryhmien väliset kuolleisuuden absoluuttiset erot enimmäkseen kaventuivat. Suhteelliset erot kuitenkin kasvoivat, etenkin yksin asuvien kohdalla. Koulutus ja tulotaso selittivät näitä kuolleisuuseroja ja niiden kasvua vain osittain. (Suulamo ym. 2025)
Parisuhde ja isovanhemmuus tukevat ikääntyneiden onnellisuutta
Puolison kanssa elävät, erityisesti ensimmäisessä liitossaan elävät, olivat onnellisempia kuin muihin parisuhderyhmiin kuuluvat. Isovanhemmat olivat onnellisempia kuin ne, joilla ei ollut lapsenlapsia. Lastenlasten hoitaminen oli yhteydessä onnellisuuteen. Hyöty isovanhemmuudesta oli suurin vastaajilla, joilla ei ollut kumppania. (Rotkirch ym. 2024)
Perhesuhteet ohjaavat muuttoa eron ja leskeyden jälkeen
Eron tai leskeyden kokeneet 50–70-vuotiaat muuttavat useammin kuin naimisissa olevat, ja usein lähemmäs vanhempiaan. Leskeksi jääminen lisäsi todennäköisyyttä muuttaa lasten läheisyyteen, kun taas ero vähensi tätä erityisesti miehillä. Tutkimuksessa löytyi eroja sukupuolen ja maiden välillä, mutta perheen läheisyys vaikutti päätöksiin kahdessa vertaillussa maassa. (Zilincikova ym. 2023)
Eron tai leskeyden kokeneet 50–70-vuotiaat muuttavat useammin kuin naimisissa olevat, ja usein lähemmäs vanhempiaan
Leskeksi jääminen lisäsi todennäköisyyttä muuttaa lasten läheisyyteen, kun taas ero vähensi tätä erityisesti miehillä. Muuttokäyttäytymisessä löytyi eroja sukupuolen ja maiden välillä, mutta perheen läheisyys vaikutti päätöksiin sekä Belgiassa että Ruotsissa. (Zilincikova ym. 2023)
Lähellä asuva sisarus yleisempi ikääntyneillä, joilla ei ole muita läheisiä perheenjäseniä
Lapsettomilla ikääntyneillä oli suurempi todennäköisyys, että heidän lähellään asui sisarus kuin niillä, joilla oli vähintään yksi lapsi. Myös ne, joilla ei ollut kumppania, asuivat useammin vähintään yhden sisaruksen lähellä. (Artamonova & Gillespie 2023)
Terveys, taloudellinen vakaus ja läheiset tukevat hyvinvointia ilman yläikärajaa – sosiaalisen verkoston merkitys korostuu iäkkäillä naisilla
Terveys ja läheiset ihmissuhteet edistävät subjektiivista hyvinvointia tasaisesti ikääntyessä, aina hyvin korkeaan ikään saakka. Laaja sosiaalinen verkosto tukee erityisesti iäkkäiden naisten hyvinvointia. Taloudellisen niukkuuden ja leskeyden negatiiviset vaikutukset subjektiiviseen hyvinvointiin voivat lieventyä iän myötä. (Auvinen ym. 2024)
Vastuu hoivasta
Vastuu ikääntyvistä vanhemmista ei enää itsestäänselvyys Euroopassa
Tutkimus 11 Euroopan maasta osoittaa, että asenteet aikuisten lasten vastuusta huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan ovat heikentyneet erityisesti Suomessa, Ranskassa, Tanskassa ja Unkarissa. Muutos koskee molempia sukupuolia ja eri ikäryhmiä, mutta korostuu erityisesti keski-iän ylittäneillä naisilla. Tulokset haastavat poliittisia ehdotuksia, joissa oletetaan perheiden olevan valmiita kantamaan suurempaa vastuuta vanhusten pitkäaikaishoidosta. (Kääriäinen ym. 2024a)
Hyvinvointivaltion tarjoamien palvelujen määrä ja laatu yhteydessä halukkuuteen ottaa vastuu vanhempien pitkäaikaishoidosta
Tutkimus 21 Euroopan maasta osoittaa, että mitä kattavammat ja laadukkaammat julkiset pitkäaikaishoidon palvelut ovat, sitä vähemmän kansalaiset kokevat aikuisten lasten olevan vastuussa ikääntyneiden vanhempiensa hoidosta. Asenteet vaihtelevat myös yksilötasolla: esimerkiksi naiset, keski-ikäiset, uskonnottomat ja tasa-arvoisia sukupuolirooleja kannattavat suhtautuvat kriittisemmin perhevastuuseen. (Kääriäinen ym. 2024b)
Uusperheiden lasten auttamishalukkuus heikompaa
Käsitykset aikuisten lasten velvollisuudesta auttaa ikääntyviä vanhempiaan vaihtelevat perhetaustan mukaan. Vanhempipuolia omaavat suhtautuvat velvollisuuteen kielteisemmin kuin ne, joilla on vain biologiset vanhemmat. Naiset ja vanhemmat vastaajat suhtautuvat velvollisuuteen varauksellisemmin, koska he ovat useammin itse hoivan antajia. Perherakenteiden moninaisuus on tärkeää huomioida hoivaa koskevassa päätöksenteossa. (Hämäläinen ym. 2024)
Isä- ja äitipuolet saavat vähemmän tukea aikuisilta lapsilta
Aikuiset lapset auttoivat enemmän biologisia vanhempiaan kuin vanhempipuoliaan. Tulokset olivat samansuuntaiset kaikkien kolmen (emotionaalinen, taloudellinen sekä käytännön tuki) avun muodon osalta. Onkin tärkeää huomioida, että ikääntyvillä vanhempipuolilla ei välttämättä ole samanlaisia mahdollisuuksia saada tukea perheiltään kuin ikäihmisillä, joilla on omia biologisia lapsia. (Hämäläinen yms. 2024)
Hoivapolitiikka
Vanhuspalvelujen finansialisaatio muuttaa pohjoismaista hoivan logiikkaa
Markkinaehtoisuus on avannut vanhushoivaan reittejä voitontavoittelulle ja rahoitusmarkkinoiden merkityksen kasvulle myös Pohjoismaissa. Suomessa ilmiö haastaa perinteistä hyvinvointivaltiota, sillä hoivan järjestäminen kytkeytyy yhä vahvemmin yksityiseen voitontavoitteluun ja kansainvälisiin rahoitusmarkkinoihin heikentäen julkisen rahoituksen käytön läpinäkyvyyttä ja demokraattista ohjausta. (Hoppania ym. 2022)
Pohjoismaisessa vanhustyössä näkyy siirtymä kohti uutta julkista hallintaa
Pohjoismaiden vanhuspoliittiset asiakirjat viestivät siirtymästä julkisjohtamisesta kohti uutta julkista hallintaa, jossa korostuvat palvelujen integraatio, yhteistuotanto ja sektorirajat ylittävä yhteistyö. Yhteistoiminnalliset ratkaisut täydentävät aiempia kustannustehokkuutta painottaneita uudistuksia ja pyrkivät osaltaan hajauttamaan vastuuta järjestöille ja perheille. (Vabø ym. 2022)
Markkinalogiikka muuttaa vanhusten hoivan luonnetta
Hoivapolitiikalla on edistetty vanhushoivan taloudellistamista ja markkinaistamista, ja hoiva nähdään yhä enemmän taloudellisena hyödykkeenä ja talouden logiikkaa seuraavana toimintana. Tämä voi vaikuttaa siten, että hoivapolitiikkaa ei enää käsitellä poliittisella agendalla, jolloin vastuu siirtyy yhä enemmän jälleen perheille ja pohjaa siten näkymättömiin jäävälle naisten työlle. (Zechner 2022)
Sukupolvisopimuksen käsite kaipaa selkeytystä ja kriittistä tarkastelua
Systemaattinen kirjallisuuskatsaus paljastaa, että sukupolvisopimusta käytetään laajasti ilman tarkkaa määritelmää. Yhdeksän keskeistä osa-aluetta tunnistettiin, mutta sopimuksen sukupuolittuneisuutta ja poliittisuutta ei juuri problematisoitu. (Zechner & Sihto 2023)
Hoiva- ja terveyspalvelut sekä hoivateknologiat
Kuolleisuuden siirtyminen yhä vanhemmalle iälle lisää sote-palvelujen käyttöä
Koska ihmiset elävät pidempään, on todennäköistä, että palvelujen käyttö väestötasolla lisääntyy jatkossa. Tähän voidaan varautua vahvistamalla ja tukemalla koko hoitojärjestelmää. Tutkimuksessa 2005 ja 2018 välillä terveydenhoidon ja sosiaalihuollon palvelujen käyttö keskittyi yhä enemmän viimeisille elinvuosille ja hieman väheni hyvin vanhoina kuolleilla. Vaikka nämä muutokset vähentäisivät palvelujen käyttöä, kuolleisuuden siirtyminen yhä vanhemmalle iälle johti siihen, että palvelujen käyttö yksilö- ja väestötasolla lisääntyi. (DeiBardi ym. 2025)
Hoivakodeissa asutaan entistä vähemmän aikaa
Hoivakodeissa asuttu aika on lyhentynyt merkittävästi, mikä johtuu pitkälti kiristyneistä hoitoon pääsyn kriteereistä ja vanhusten huonommasta kunnosta hoivaan päästessä. 2010-luvun taitteesta lähtien hoivaan siirtyminen on viivästynyt enemmän kuin terveydentila antaisi olettaa, minkä seurauksena sekä kotona asuvat että hoivakotien asukkaat ovat aiempaa huonokuntoisempia. Ikääntyvissä hyvinvointivaltioissa on välttämätöntä varmistaa riittävät resurssit pitkäaikaishoivan tarjoamiseksi. (Korhonen ym. 2024)
Samassa taloudessa hoivattavan kanssa asuvien omaishoitajien masentuneisuus on suurempaa kuin talouden ulkopuolelta tulevien hoivaajien
Päivittäiseen omaishoitoon siirtyminen on samassa taloudessa asuvilla hoivaajilla yhteydessä suurempaan kasvuun itseraportoiduissa masennusoireissa kuin tapahtui päivittäiseen hoivaan siirtyvillä talouden ulkopuolisilla hoivaajilla. Masennusoireiden lisääntyminen oli myös vähäisempää maissa, joissa on valtion järjestämä hoivasysteemi ja pääsy virallisen hoivan, kuten hoitokodin tai sairaalan, piiriin. Pitkään jatkunut hoitovastuu kuormittaa omaishoitajia, mutta masennusoireiden määrän kasvu on sitä vähäisempi, mitä paremmin myös virallista hoivaa on tarjolla. (Nolan ym. 2024)
Omaishoitajien tuen käyttö määräytyy hoivattavan tarpeen, ei hoitajan omien tarpeiden mukaan
Tutkimus osoittaa, että iäkkäiden omaishoitajien virallisen tuen käyttöä ennustavat hoivattavan objektiiviset tarpeet, ei hoitajan omat kokemukset tai tarpeet. Tämä korostuu erityisesti Suomessa ja haastaa nykyisiä omaishoidon tukemisen tavoitteita. Tulokset viittaavat tuen saavutettavuuden epätasa-arvoon perhekeskeisten hoivapolitiikkojen keskellä. (Åkerman ym. 2025)
Kotihoidossa teknologia herättää tunteita – ei aina itse laite, vaan olosuhteet
Kotihoidon työntekijöiden teknologiakokemuksiin liittyy sekä kielteisiä että myönteisiä tunteita. Turhautuminen ja epävarmuus kumpuavat usein teknologian toimimattomuudesta ja työolosuhteista, eivät itse teknologiasta. Ilon ja innostuksen tunteita koetaan teknologian onnistuneessa käytössä. (Lampi & Sihto 2022)
Ikääntyvien kotihoidossa käytettävien teknologioiden oltava toimivia ja käyttäjäystävällisiä
Teknologian käyttöönottoon on ladattu runsaasti erilaisia toiveita niin kotihoidon asiakkaiden lääkehoidon kuin kotihoidon työntekijöiden työn sujuvoittajana. Teknologisoitumisen toivotaan tuovan mukanaan julkisen talouden kustannussäästöjä, korjaavan alan työvoimapulaa sekä tehostavan työn tekemisen tapoja. Kotihoidon lääkeannosteluteknologioita kartoittava tutkimus tukee toivotun suuntaisia vaikutuksia potilasterveyteen sekä terveyspalvelujen käyttöön ja kustannuksiin. Onnistunut teknologisoitumiskehitys kuitenkin edellyttää sen käyttäjien näkökulman huomioimista. (Salmensuu & Sihto 2024)
Lääkeannostelulaitteet voivat parantaa ikääntyvien terveyttä
Systemaattinen katsaus osoittaa, että kotihoidon lääkeannosteluun käytettävät laitteet voivat parantaa ikääntyneiden verenpainetta ja verensokeria, mutta vaikutuksista palvelujen käyttöön, kustannuksiin tai tasa-arvoon on vain vähän näyttöä. Ammattilaisten kokemuksia ei ole tutkittu lainkaan. (Salmensuu ym. 2025)
Tekoäly paljastaa vanhustyöntekijöiden tunteiden kirjoa teknologiaa kohtaan
Transformer-pohjainen klusterointi paljasti kahdeksan tunteiden ryvästä vanhustyöntekijöiden teknologiaan liittyvistä kokemuksista. Klusterit sisälsivät myönteisiä, kielteisiä, ristiriitaisia ja työn piirteisiin sidottuja tunteita. Menetelmä tarjoaa uusia työkaluja sosiaalilääketieteelliseen tutkimukseen ja vanhustyön teknologian kehittämiseen. (Toivanen ym. 2024)
Ikääntyneet yhteiskunnan voimavarana
Eläkkeelle jäätyään ihmiset osallistuvat vapaaehtoistyöhön keskimäärin aiempaa useammin kuin vielä työelämässä ollessaan
Tutkimuksissa havaittiin, että yhteys on voimakkaampi niillä henkilöillä, joilla on paremmat henkilökohtaiset resurssit (terveydentila, koulutustaso, taloudellinen tilanne) verrattuna heihin, joilla vastaavat resurssit olivat heikoimmat. Eläkkeelle siirtyminen voi avata ikääntyville ihmisille uusia tapoja aktiiviseen osallistumiseen. Eläkkeellä olevat olivat työssäkäyviä todennäköisemmin monimuotoisia auttajia. Henkilöt, jotka auttavat läheisiään, osallistuvat usein myös vapaaehtoistyön tekemiseen ja lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen. (Hämäläinen ym. 2024; Tanskanen ym. 2022)
>> Tutustu julkaisuun Hämäläinen ym. 2024
>> Tutustu julkaisuun Hämäläinen ym. 2024
>> Tutustu julkaisuun Tanskanen ym. 2022
Resurssien muutokset ohjaavat ikääntyneiden osallistumista vapaaehtoistyöhön
Terveyden heikkeneminen ja taloudellisen tilanteen huonontuminen vähensivät vapaaehtoistyön määrää mutta sitä vastoin niiden kohentuminen ei lisännyt osallistumista vapaaehtoistyöhön. Viikoittaisesta palkkatyöstä luopuminen ja lastenlasten hoidon aloittaminen lisäsivät vapaaehtoistyön määrää. Ikääntyneiden aktiivinen osallistuminen riippuu monien eri resurssien muutoksista, kuten terveydestä, taloudellisesta tilanteesta ja ajankäytöstä. On tärkeää huomioida näiden resurssien dynamiikka, sillä ne voivat joko helpottaa tai estää ikääntyneiden osallistumista vapaaehtoistyöhön. (Hämäläinen ym. 2025)
Isovanhempien tuki voi suojata äitiä masennukselta
Isovanhempien tuki voi suojata äitejä masennukselta, erityisesti eron kokeneita ja yksinhuoltajiksi siirtyviä. Äideillä oli vähemmän masennuslääkkeiden käyttöä, jos isovanhemmat olivat alle 70-vuotiaita, työssä käyviä, terveitä, asuivat lähellä tai jos äidin omat vanhemmat olivat yhdessä. Erot isovanhempien vaikutuksessa näkyivät erityisesti ennen eroa, ja äidinisovanhemmilla oli suurempi merkitys kuin isän puolen isovanhemmilla. (Metsä-Simola ym. 2024)
Isoäidit panostavat lapsenlapsiin eniten, mutta perhesuhteet ja elämäntilanteet vaikuttavat tuen määrään
Äidin suvun isovanhemmat antavat enemmän tukea kuin isän puoleisen suvun isovanhemmat. Äidinäidin kuolema voi lisätä muiden isovanhempien, kuten isänäitien, osallistumista. Biologiset isovanhemmat antavat enemmän tukea kuin uusperheiden isovanhemmat. (Helle yms. 2022; Pettay ym. 2024; Tanskanen ym. 2023)
>> Tutustu julkaisuun Helle ym. 2022
>> Tutustu julkaisuun Helle ym. 2022
>> Tutustu julkaisuun Pettay ym. 2024
>> Tutustu julkaisuun Tanskanen ym. 2023
Isoäidit voivat tukea lastenlastensa selviytymistä, mutta vaikutus riippuu olosuhteista ja yhteiselon muodosta
Historiallisessa Suomessa isoäidin läsnäolo paransi lasten selviytymistä erityisesti tartuntataudeilta. Samassa taloudessa asuva isoisä saattoi jopa heikentää imeväisten eloonjääntiä. Vaikka isoäitien mahdollisuudet auttaa lisääntyivät väestönmuutoksen myötä, heidän vaikutuksensa lastenlasten selviytymiseen heikkeni, mikä viittaa siihen, että isoäiti-ilmiön evolutiivinen merkitys on muuttunut. (Chapman ym. 2023; Chapman & Lummaa 2024; Ukonaho ym. 2023)
>> Tutustu julkaisuun Chapman ym. 2023
>> Tutustu julkaisuun Chapman & Lummaa 2024
>> Tutustu julkaisuun Ukonaho 2023
Isoäitien läsnäolo edistää selviytymistä lapsuuden infektioista
Esiteollisen ajan yksi suurimmista lapsikuolleisuuden aiheuttajista ovat olleet tartuntataudit. Isoäidit paransivat lastenlasten selviytymistä isorokosta, keuhkotaudeista ja ripulitaudeista. Isoäidit eivät kuitenkaan vaikuttaneet lastenlasten rokotuskattavuuteen tai tapaturmaisiin kuolemiin. (Ukonaho ym. 2023)
Äidin puoleisen isoäidin kuollessa isän puoleisten isovanhempien tuki voi kompensoida menetystä
Elossa oleva äidin puolen isoäiti vähensi isän puolen molempien isovanhempien tukea lastenlapsille. Kun taas äidin puoleisen isoisän olemassaolo, lisäsi äidin puolen isoäitien antamaa tukea. (Helle ym. 2022)
Isovanhempipuolilta saadaan vähemmän tukea kuin biologisilta isovanhemmilta
Isovanhempipuolet investoivat lapsenlapsiinsa vähemmän kuin biologiset isovanhemmat. Isovanhempipuolien pidempi yhdessä asumisen kesto vanhempien kanssa näiden ollessa lapsia ei lisännyt tai vähentänyt tukea lastenlapsille. Erillään asuvien biologisten isovanhempien tuki sen sijaan kasvoi sitä mukaa, mitä pidempään he asuivat yhdessä vanhempien kanssa. (Pettay ym. 2024)
Teeman julkaisut listattuna
Tutkimusjulkaisut
Aaltonen, K., & Vaalavuo, M. (2024). Financial burden of medicines in five Northern European countries: A decommodification perspective. Social Science & Medicine, 347, 116799.
Artamonova, A., & Gillespie, B. J. (2023). Geographic proximity to siblings in older adulthood. Demographic Research, 49.
Auvinen, T., Linnosmaa, I., & Rijken, M. (2024). Do people’s health, financial and social resources contribute to subjective wellbeing differently at the age of fifty than later in life? Wellbeing, Space and Society, 7, 100219.
Chapman, S., Danielsbacka, M., Tanskanen, A. O., Lahdenperä, M., Pettay, J., & Lummaa, V. (2023). Grandparental co-residence and grandchild survival: The role of resource competition in a pre-industrial population. Behavioral Ecology.
Chapman, S. N., & Lummaa, V. (2024). Grandmother effects over the Finnish demographic transition. Evolutionary Human Sciences, 6, e6.
Danielsbacka, M., Křenková, L., & Tanskanen, A. O. (2022). Grandparenting, health, and well-being: A systematic literature review. European Journal of Ageing, 19, 341–368.
Dei Bardi, L., Moretti, M., Cacciani, L., Korhonen, K., & Martikainen, P. (2025). Trends in formal care by age and time to death: The use of healthcare and care-home facilities in Finland between 2005 and 2018. European Journal of Public Health, ckaf061.
Helle, S., Tanskanen, A. O., Coall, D. A., & Danielsbacka, M. (2022). Matrilateral bias of grandparental investment in grandchildren persists despite the grandchildren’s adverse early life experiences. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences, 289(1974), 20212574.
Helle, S., Tanskanen, A. O., Pettay, J. E., & Danielsbacka, M. (2022). The interplay of grandparental investment according to the survival status of other grandparent types. Scientific Reports, 12, 14390.
Hoppania, H. K., Karsio, O., Näre, L., Vaittinen, T., & Zechner, M. (2022). Financialization of eldercare in a Nordic welfare state. Journal of Social Policy.
Hämäläinen, H., Tanskanen, A. O., Arpino, B., Abuladze, L., Solé-Auró, A., & Danielsbacka, M. (2025). Changes in resources and volunteering: A longitudinal study of active engagement among older Europeans. The Gerontologist, 65(1), gnae049.
Hämäläinen, H., Tanskanen, A. O., Arpino, B., Solé-Auró, A., & Danielsbacka, M. (2024). Is transition to retirement associated with volunteering? Longitudinal evidence from Europe. Research on Aging.
Hämäläinen, H., Tanskanen, A. O., Kääriäinen, J., & Danielsbacka, M. (2024). Research note: Family structure and attitudes toward filial obligations among younger and middle-aged adults. Journal of Family Research, 36, 178–191.
Hämäläinen, H., Tanskanen, A. O., & Danielsbacka, M. (2024). Who are ‘multi-helpers’? Profile of older adults engaging in multiple help-giving activities. Population Ageing, 17, 579–597.
Hämäläinen, H., Tanskanen, A. O., Pettay, J., & Danielsbacka, M. (2024). Step-gap in upward support: The role of biological relatedness and childhood co-residence duration. The Journals of Gerontology: Series B, 79(4), gbad179.
Ilmakunnas, I., Uotinen, J., & Vaalavuo, M. (2024). Association between age and subjective economic hardship across the income distribution in Europe. Social Indicators Research.
Korpelainen, A., & Zechner, M. (2025). Ikääntyneiden parissa tehtävä taloussosiaalityö. Gerontologia, 39(2), 103–119.
Korhonen, K., Moustgaard, H., Murphy, M., & Martikainen, P. (2024). Trends in life expectancy in residential long-term care by sociodemographic position in 1999–2018: A multistate life table study of Finnish older adults. J Gerontol B Psychol Sci Soc Sci, 1;79(7):gbae067.
Kääriäinen, J., Danielsbacka, M., & Tanskanen, A. (2024a). Attitudes towards filial responsibility in 11 European countries: Changes between 2001 and 2017. Finnish Yearbook of Population Research, 57, 81–106.
Kääriäinen, J., Tanskanen, A. O., & Danielsbacka, M. (2024b). Formal long-term care, individualisation and filial responsibility: A multi-level analysis of 21 European countries. International Journal of Sociology and Social Policy, 44(13/14), 116-131.
Lagström, H., Lahdenperä, M., Ravyse, C., et al. (2024). Changes in food habits during the transition to retirement: The Whitehall II cohort study. Journal of Epidemiology & Community Health.
Li, P., & Myrskylä, M. (2023). Disparities in quality of life among European cancer survivors aged 50 and over. European Journal of Public Health, 33(2), ckad160.1610.
Lampi, A., & Sihto, T. (2022). Kotihoidon työntekijöiden teknologiaan liittyvät tunteet. Työelämän tutkimus.
Mäki, M., Hägglund, A. E., Rotkirch, A., Danielsbacka, M., & Tanskanen, A. O. (2025). Stable marital histories predict happiness and health across educational groups. European Journal of Population, 41, Article 12.
Nolan, A., Aaltonen, K., & Danielsbacka, M. (2024). The effect of informal caregiving on depression: An asymmetric panel fixed-effects analysis of in-home and out-of-home caregivers across Europe. Journal of Aging & Social Policy.
Nevanto, M., Ilmarinen, K., & Kauppinen, T. M. (2024). Alueelliset erot väestön ikärakenteessa ja ikääntyneiden elinoloissa. Yhteiskuntapolitiikka, 89(1), 29-43.
Pettay, J. E., Coall, D. A., Danielsbacka, M., & Tanskanen, A. O. (2024). The role of mating effort and co-residence history in step-grandparental investment. Evolutionary Human Sciences.
Rotkirch, A., Hägglund, A., Tanskanen, A. O., & Danielsbacka, M. (2024). Partnership histories shape the grandparenting happiness bonus. Kölner Zeitschrift für Soziologie und Sozialpsychologie.
Sakkeus, L., Schwanitz, K., Abuladze, L., & Rudissaar, U. (2023). Life-course factors and later life health in Eastern and Western Europe. Comparative Population Studies, 48, 231−260.
Salmensuu, O., Hyttinen-Huotari, V., Isotalo, J., Rijken, M., Linnosmaa, I., & Kaarakainen, M. (2025). Systematic review of effects of medication dispenser use by home-dwelling older adults. Nursing Research.
Salmensuu, O., & Sihto, T. (2024). Ikääntyvien kotihoidossa käytettävien teknologioiden oltava toimivia ja käyttäjäystävällisiä. SustAgeable Policy Brief, 02/2024.
Sharma, S., Martikainen, P., Myrskylä, M., Tarkiainen, L., & Suulamo, U. (2025). Gender and educational trends in lifetime risk, age at onset, expectancy, and survival with cardiovascular disease in Finland, 1996–2020. The Journals of Gerontology: Series B, 80(4), gbaf007.
Suulamo, U. K., Remes, H. M., Tarkiainen, L. H., & Martikainen, P. T. (2025). Long-term trends in mortality by living arrangements and the role of socioeconomic factors, Finland 1991–2020. European Journal of Public Health, 35, ckaf068.
Suulamo, U., Remes, H., Tarkiainen, L., Murphy, M., & Martikainen, P. (2024). Excess winter mortality in Finland, 1971–2019: A register-based study on long-term trends and effect modification by sociodemographic characteristics and pre-existing health conditions. BMJ Open, 14(2), e079471.
Tambellini, E., Danielsbacka, M., & Rotkirch, A. (2023). Do working and parenting trajectories influence retirement timing? Evidence from Spain, using a sequence analysis approach and focusing on women. Work, Aging and Retirement.
Tambellini, E., Danielsbacka, M., & Rotkirch, A. (2024). Both partnership history and current relationship quality are associated with life satisfaction in old age. Research on Aging.
Tanskanen, A., Hämäläinen, H., Arpino, B., & Danielsbacka, M. (2022). Prosocial activity in later life: Are informal help and care associated with volunteering and charity? Ageing and Society, 1–36.
Tanskanen, A. O., Helle, S., & Danielsbacka, M. (2023). Differential grandparental investment when maternal grandmothers are living versus deceased. Biology Letters, 19(5).
Toivanen, I., Lampi, A., Sihto, T., Oinas, T., & Taipale, S. (2024). Vanhustyöntekijöiden teknologiaan liittämät tunteet – avovastausten analysoiminen tekoälypohjaisen klusteroinnin keinoin. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti, 61(3), 405–419.
Ukonaho, S., Chapman, S. N., Briga, M., & Lummaa, V. (2023). Grandmother presence improved grandchild survival against childhood infections but not vaccination coverage in historical Finns. Proceedings of the Royal Society B, 290, 20230690.
Vabø, M., Zechner, M., Stranz, A., Graff, L., & Sigurðardóttir, S. H. (2022). Is Nordic eldercare facing a (new) collaborative turn? Social Policy & Administration, 56(4), 549–562.
Zechner, M. (2022). Economization of care for older adults. In R. Baikady, S. Sajid, J. Przeperski, V. Nadesan, I. Rezaul, & J. Gao (Eds.), The Palgrave Handbook of Global Social Problems. Palgrave Macmillan, Cham.
Zechner, M., Ilmarinen, K., & Korpelainen, A. (2025). Eläkettä saavan hoitotuen hakijoiden avun tarpeet ja taloudellinen tilanne. Gerontologia, 39(1), 34–52.
Zechner, M., & Sihto, T. (2023). The concept of generational contract: A systematic literature review. International Journal of Social Welfare, 1–14.
Zilincikova, Z., Linares, I. P., Artamonova, A., Brandén, M., & Schnor, C. (2023). Residential choice following separation and widowhood in middle and later life in Belgium and Sweden. Population, Space and Place, e2709.
Åkerman, S., Nyqvist, F., Zechner, M., Nygård, M., & Olofsson, B. (2025). Using the Andersen Behavioural Model to explore formal support use among older informal carers in Finland and Sweden. International Journal of Social Welfare, 34(2), e70000.