Nuorten mielenterveys ja hyvinvointi
Nuorten mielenterveys on aikamme keskeisiä kysymyksiä – ei vain yksilön vaan koko yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta. Kun väestö ikääntyy ja nuorten ikäluokat pienenevät, jokaisen nuoren hyvinvointi ja osallisuus ovat entistä tärkeämpiä. Hyvinvoiva nuoriso on kestävän väestökehityksen ja yhteiskunnan perusta.
DEMOGRAPHY-tutkimusohjelman hankkeissa on tarkasteltu nuorten mielenterveyden yhteyttä koulutukseen, perhe-elämään, sosiaalisiin suhteisiin ja identiteetin kehitykseen. Tutkimukset osoittavat, että mielenterveysongelmat voivat lisätä koulupudokkuutta, vaikeuttaa opintoihin ja työelämään kiinnittymistä sekä vähentää perheellistymistä ja syntyvyyttä. Samalla tutkimuksissa nousee esiin suojaavia tekijöitä, kuten selkeä identiteetti, sosiaalinen tuki ja vahvat perhesiteet, jotka voivat ehkäistä mielenterveyden ongelmia ja tukea nuorten hyvinvointia.
Sivulle on koottu DEMOGRAPHY-ohjelman uusimpia tutkimuksia, jotka valottavat mielenterveyden, koulutuksen, perheen ja identiteetin välisiä yhteyksiä ja lisäävät ymmärrystä siitä, miksi nuorten mielenterveys on koko väestön tulevaisuuden kannalta ratkaiseva kysymys.
Politiikkasuositukset
Mielenterveys ja perhepolitiikkaa
Mielenterveyden tukeminen osaksi perhepolitiikkaa
Yhteiskunta voi tukea toivotun lapsiluvun saavuttamista tarjoamalla varhaista ja laadukasta apua mielenterveysongelmiin. Tukitoimien on oltava monipuolisia ja saatavilla jo ennen perheellistymistä sekä jatkua lapsen syntymän jälkeen. Keskeistä on panostaa mielenterveyspalveluihin ja arjen tukeen, kuten kotipalveluun ja lastenhoitoapuun.
>> Tutustu politiikkasuositukseen
Nuoret ja perheellistyminen
Rakenteet tukemaan nuoria ja perheellistymistä
Lapsettomuus on sidoksissa yhteiskunnallisten muutosten tuomiin uusiin psykososiaalisiin haasteisiin, kuten monimutkaisempaan identiteetin muodostukseen. Tämä näyttäytyy mm. nuorten suurempana vaikeutena tehdä valintoja ja sitoutua esimerkiksi parisuhteisiin. Nuorten arvoihin ja identiteettiin voidaan kuitenkin vaikuttaa epäsuorasti rakenteellisella tasolla. Kouluissa tulisi opettaa päätöksenteon psykologiaa ja yhteiskuntalukutaitoa. Nämä tukisivat yhtäältä nuorten kykyä tunnistaa ja ylittää psyyken tavallisimmat vinoumat valintoja pohdittaessa, toisaalta nuorten ymmärrystä yhteiskunnan rakenteiden vaikutuksista yksilön elämään. Lisäksi perheellistymiseen liittyviä mielikuvia tulisi uudistaa ja tuoda esiin perhe-elämän myönteisiä puolia.
Tutkimustulokset
Mielenterveys, koulutus ja syrjäytyminen
Mielenterveysongelmat yhteydessä koulupudokkuuteen
Psyykkiset ongelmat, erityisesti neurokehitykselliset häiriöt, lisäävät koulupudokkuuden riskiä. Psykiatriset diagnoosit 10–16-vuotiaana lisäsivät koulun keskeyttämisen riskiä sekä vuonna 1987 että vuonna 1997 syntyneillä. Ajan myötä tapahtunut parempi tunnistaminen ei ole vähentänyt koulun keskeyttämisiä. Keskeyttämisen riski kasvoi niillä, joilla oli diagnosoitu psykiatristen tai neurologisen kehityksen häiriö (3,9 prosentista 4,8 prosenttiin) tai oppimisvaikeus (3,4 prosentista 9,0 prosenttiin). Koulunkäynnin keskeyttäminen väheni masennusdiagnoosin saaneilla (4,5 prosentista 2,1 prosenttiin). (Ringbom ym. 2024)
Nuoruusiän psykiatriset sairaalajaksot yhteydessä koulutus- ja työelämäsiirtymiin
Tutkimuksessa keskityttiin siirtymiin koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle ja takaisin ikävälillä 20–34 sekä nuoruusiässä koettujen mielenterveyden häiriöistä johtuneiden vuodeosastojaksojen yhteyttä näihin siirtymiin. Mielenterveyden häiriöstä johtuneet sairaalajaksot ovat yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen jäädä työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle sekä koulutus- ja työurien alkupäässä että myöhemmin. (Pitkänen ym. 2024)
Koulu-uupumus yleistynyt erityisesti tytöillä
Suomalaisten tyttöjen kokema koulu-uupumus lisääntyi vuosien 2006–2019 välillä, eritoten kaupunkialueilla asuvat tytöt kokevat uupumusta useammin. Pojilla uupumus puolestaan väheni jonkin verran vuoteen 2011, jonka jälkeen se on pysynyt tasaisena. Vanhempien työttömyys ja maahanmuuttajatausta olivat yhteydessä koulu-uupumuksen kasvavaan suuntaukseen, vaikka vanhempien koulutus lievensi yhteyttä jonkin verran. On tärkeää tukea erityisesti oppilaita, joiden vanhemmilla on työttömyyttä ja/tai maahanmuuttajatausta etenkin niiden yhdistyessä vanhempien matalampaan koulutustasoon. (Read ym. 2022)
Selkeä identiteetti voi suojata opiskelu-uupumukselta
Selkeä identiteetti oli yhteydessä yliopisto-opiskelijoiden vähäisempään opiskelu-uupumukseen ja vahvempiin sisäisiin opiskelun motiiveihin. Selkeän identiteetin profiili oli yleisin ammattiin suuntautuvilla opiskelijoilla. Merkille pantavaa kuitenkin on, että enemmistöllä opiskelijoista oli selkiintymätön identiteetti. Identiteetti voi olla merkittävämpi tekijä opiskeluhyvinvoinnin ennustamisessa kuin opiskelualan valinta tai opiskelumotiivit. (Mannerström ym. 2024)
Yksinäisyys ja ulkopuolisuus yhteydessä nuorten hyvinvoinnin eroihin
Pitkittäistutkimus tunnisti nuorille neljä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden (ostrakismin) profiilia. Puolella nuorista ei ollut merkittäviä yksinäisyyden tai ostrakismin kokemuksia. Emotionaalisen yksinäisyyden (25 %) ja poissulkemisen (9 %) ryhmiin liittyi useammin ulkoisia ongelmia (esim. käytösongelmia). Sosiaalisen yksinäisyyden ryhmällä (15 %) oli korkeampi riski mielenterveyden ongelmille (esim. masennus). Tietoa voidaan käyttää apuna kohdennettujen toimenpiteiden suunnittelussa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden lieventämiseksi. (Kiuru ym. 2024)
Nuorten mielenterveys ja perhe
Vanhemman koulutus yhteydessä nuoren psykiatrisen hoidon käyttöön
Mitä korkeampi koulutus nuoren vanhemmalla oli, sitä korkeampi todennäköisyys itseään vahingoittaneella nuorella oli ostaa psyykelääkkeitä sekä käyttää sairaalahoitoa. Erityisen selkeitä nämä sosioekonomiset erot olivat itsensä vahingoittamisen jälkeen. Matalamman koulutustason perheiden nuoret saattavat hyötyä tuesta hoidon piiriin pääsemiseksi ja siinä pysymiseksi. (Pitkänen ym. 2022)
Nuoren itsensä vahingoittaminen yhteydessä äitien lisääntyneeseen mielenterveyden hoidon käyttöön
Vanhemman todennäköisyys käyttää mielenterveyteen liittyvää hoitoa (lääkeostot, sairaalajaksot sekä sairauspoissaolot) kasvaa heidän lastensa jouduttua nuoruusiässä sairaalahoitoon itsensä vahingoittamisen vuoksi. Hoidon käytön kasvua havaittiin vain äideillä ja erityisesti heillä, jotka olivat työllisiä tai korkeasti koulutettuja. Hoidon käytön kasvu oli lyhytaikaista ja palasi lähelle lähtötasoa muutaman ensimmäisen kuukauden jälkeen. (Pitkänen ym. 2023)
Isovanhempien tuki voi suojata äitiä masennukselta
Isovanhempien tuki voi suojata äitejä masennukselta, erityisesti eron kokeneiden ja yksinhuoltajiksi siirtyvien äitien. Äideillä oli vähemmän masennuslääkkeiden käyttöä, jos isovanhemmat olivat alle 70-vuotiaita, työssä käyviä, terveitä, asuivat lähellä tai jos äidin omat vanhemmat olivat yhdessä. Erot isovanhempien merkityksessä näkyivät erityisesti ennen eroa, ja äidinisovanhemmilla oli suurempi merkitys kuin isän puolen isovanhemmilla. (Metsä-Simola ym. 2024)
Mielenterveys ja perheellistyminen
Masennusdiagnoosin saaneilla pienempi todennäköisyys saada lapsia
Alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla miehillä ja naisilla masennus liittyi pienempään lapsensaannin todennäköisyyteen ja matalampaan lapsilukuun. Masennuksesta kärsivillä, peruskoulun käyneillä naisilla todennäköisyys saada lapsia oli muita suurempi. Vain peruskoulun käyneillä miehillä ei havaittu yhteyttä masennuksen ja lastensaannin välillä. Tutkimuksessa oli mukana kaikki Suomessa vuosina 1960–1980 syntyneet. Tutkimustulokset korostavat masennuksen varhaisen ennaltaehkäisyn ja oikea-aikaisen hoidon merkitystä. (Golovina ym. 2023)
Masennus yhteydessä lapsettomuuteen
Masennuslääkkeitä käyttävillä naisilla oli pienempi todennäköisyys saada lapsi kuin muilla. Masennuslääkkeitä 18–38-vuotiaana käyttäneistä 41 prosenttia miehistä ja 26 prosenttia naisista jäi lapsettomiksi 39-vuotiaana, kun vastaavat osuudet lääkkeitä käyttämättömillä olivat 30 prosenttia ja 22 prosenttia. Puolison masennus lisäsi lapsettomuuden todennäköisyyttä ja lapsettomuuden todennäköisyys oli suurin, jos henkilöllä sekä hänen puolisollaan oli masennus. Tutkimuksessa oli mukana kaikki Suomessa vuosina 1977–1980 syntyneet. (Kailaheimo-Lönnqvist ym. 2024)
>> Tutustu politiikkasuositukseen
Identiteetin epävarmuus ennakoi lapsettomuutta
Pitkittäistutkimuksessa havaittiin, että nuorilla aikuisilla selkiintymätön identiteetti (ts. epävarmat tulevaisuudensuunnitelmat) linkittyi pienempään todennäköisyyteen perheellistyä. Tulos tukee teorioita, joiden mukaan identiteettiongelmat vaikeuttavat vakaisiin parisuhteisiin sitoutumista ja lasten hankintaa. Pelkät perhepoliittiset toimet eivät siis riitä syntyvyyden tukemiseen, vaan myös nuorten identiteetin kehitystä tulisi tukea rakenteellisella tasolla. (Mannerström ym. 2025a)
Muut aiheeseen liittyvät tutkimukset
Mielenterveysilmiö seurausta yhteiskunnasta, joka edellyttää yhä itsenäisempää toimintaa
Mielen aikakausi -kirjan analyysi osoittaa, kuinka mielenterveysongelmien esille tulo ei ole seurausta vain työelämän muutoksesta: koko yhteiskunnan muutos on luonut uudenlaista autonomiaa ja mahdollisuuksia yksilöille, mutta samalla monet ovat ajautuneet psykologisesti haastaviin tilanteisiin. Jatkuva itsensä johtaminen ja yksilöllisen suunnan etsintä ovat alkaneet kuormittaa. (Väänänen 2024)
Perheenjäsenten väliset ristiriidat eivät yhteydessä nuorten aikuisten heikompaan hyvinvointiin
Tutkimus lähes 10 000 sveitsiläisen henkilökohtaisesta verkostosta osoitti, että ambivalentit suhteet perheenjäsenten välillä olivat yleisempiä kuin ei-perheenjäsenten välillä. Ristiriidat perhesuhteissa eivät kuitenkaan olleet negatiivisesti yhteydessä hyvinvointiin. (de Bel & Widmer 2024)
Teeman julkaisut listattuna
Tutkimusjulkaisut
de Bel, V., & Widmer, E. D. (2024). Positive, negative, and ambivalent dyads and triads with family and friends: A personal network study on how they are associated with young adults’ well-being. Social Networks, 78, 184–202. https://doi.org/10.1016/j.socnet.2024.02.004
Golovina, K., Elovainio, M., & Hakulinen, C. (2023). Association between depression and the likelihood of having children: a nationwide register study in Finland. American journal of obstetrics and gynecology, 228(2), 211.e1–211.e11. https://doi.org/10.1016/j.ajog.2022.10.016
Kailaheimo-Lönnqvist, S., Moustgaard, H., Martikainen, P., & Myrskylä, M. (2024). Own depression, partner’s depression, and childlessness: A nationwide register-based study. Social Science & Medicine, 361, 117356. https://doi.org/10.1016/j.socscimed.2024.117356
Kailaheimo-Lönnqvist. S., & Myrskylä, M. (2025). Mielenterveyshäiriöt yhteydessä lapsettomuuteen – selittävänä tekijänä parisuhteiden puuttuminen ja lyhytkestoisuus [Policy Brief 1/2025]. FLUX: Tietoa päätösten tueksi. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2025/02/PB-Kailaheimo-ym.pdf
Kiuru, N., Salmela-Aro, K., Laursen, B., Vasalampi, K., Beattie, M., Tunkkari, M. & Junttila, N. (2024). Profiles of Loneliness and Ostracism During Adolescence: Consequences, Antecedents, and Protective Factors. Child Psychiatry Human Development. https://doi.org/10.1007/s10578-024-01664-8
Mannerström, R., Sortheix, F. M., Hietajärvi, L., & Salmela-Aro, K. (2025a). Longitudinal associations between personal identity and parenthood among Finnish young adults. Advances in Life Course Research, 64, 100662. https://doi.org/10.1016/j.alcr.2025.100662
Mannerström, R., Sortheix, F., Hietajärvi, L., Ilmarinen, V.-J., & Salmela-Aro, K. (2025b). Psykososiaaliset tekijät perheellistymisessä [Policy brief 2/2025]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2025/05/PB-Mannerstrom-Sortheix-FI.pdf
Mannerström, R., Haarala-Muhonen, A., Parpala, A., Litmanen, T., & Hailikari, T. (2024). Identity profiles, motivations for attending university and study-related burnout: Differences between Finnish students in professional and non-professional fields. European Journal of Psychology of Education, 39, 651–669. https://doi.org/10.1007/s10212-023-00706-4
Metsä-Simola, N., Baranowska-Rataj, A., Remes, H., Kühn, M., & Martikainen, P. (2024). Grandparental support and maternal depression: Do grandparents’ characteristics matter more for separating mothers? Population Studies, 78(3), 503–523. https://doi.org/10.1080/00324728.2023.2287493
Pitkänen, J., Junna, L., & Martikainen, P. (2024). Adolescent Psychiatric Inpatient Episodes and Subsequent Labor Market Trajectories. The Journal of adolescent health: official publication of the Society for Adolescent Medicine, 74(6), 1175–1183. https://doi.org/10.1016/j.jadohealth.2024.02.001
Pitkänen, J., Remes, H., Aaltonen, M., & Martikainen, P. (2023). Moderating role of sociodemographic factors in parental psychiatric treatment before and after offspring severe self-harm. Journal of affective disorders, 327, 145-154. https://doi.org/10.1016/j.jad.2023.02.015
Pitkänen, J., Remes, H., Aaltonen, M., & Martikainen, P. (2022). Socioeconomic differences in psychiatric treatment before and after self-harm: an observational study of 4,280 adolescents and young adults. BMC psychiatry, 22(1), 1-13. https://doi.org/10.1186/s12888-021-03654-9
Read, S., Hietajärvi, L., & Salmela-Aro, K. (2022). School burnout trends and sociodemographic factors in Finland 2006–2019. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology, 57(9), 1659–1669. https://doi.org/10.1007/s00127-022-02268-0
Ringbom, I., Suvisaari, J., Sourander, A., Gissler, M., & Gyllenberg, D. (2024). Temporal changes in the associations between diagnosed psychiatric disorders and dropping out of school early. European child & adolescent psychiatry, 33(5), 1443–1450. https://doi.org/10.1007/s00787-023-02252-2
Väänänen, A. (2024). Mielen aikakausi – Kuinka psyykkisestä haavoittuvuudesta tuli osa työelämää? Gaudeamus.