Perheet, parisuhteet ja verkostot
Perheet ja sosiaaliset verkostot muovaavat ihmisten arkea ja hyvinvointia läpi elämän. Perherakenteet, sukulaisverkostot ja tapamme pitää yhteyttä muuttuvat nopeasti niin väestörakenteen, teknologian kuin kulttuuristen normien muuttuessa. Muutokset vaikuttavat siihen, millaista tukea ihmisillä on saatavilla eri elämänvaiheissa ja miten perhesuhteet rakentuvat.
Tälle sivulle on koottu DEMOGRAPHY-ohjelmassa tehtyjä tutkimuksia, joissa tarkastellaan perheitä ja verkostoja monipuolisesti sukulaisuudesta ja perherakenteista digitaaliseen viestintään, hyvinvointiin sekä perhe-elämän taustoihin.
Tulokset tarjoavat ajankohtaista ja luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi sekä kaikille, joita kiinnostaa perhesuhteiden, verkostojen ja arjen vuorovaikutuksen muutos. Ne auttavat ymmärtämään, miten perheet ja verkostot vaikuttavat hyvinvointiin ja millaisin keinoin voidaan tukea ihmisten sosiaalisia suhteita ja perhe-elämän monimuotoisuutta.
Tutkimustulokset
Verkostot ja perherakenteet
Sosioekonominen asema määrittää Ruotsissa sukulaisten määrää ja tyyppiä
Ruotsissa ihmisillä, joiden sosioekonominen asema on matalampi, on enemmän biologisia sukulaisia, erityisesti aiempien sukupolvien suuremman syntyvyyden vuoksi, kun taas paremmassa asemassa olevilla on enemmän sukulaisia avioliiton kautta. Heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevilla miehillä vähäisempi syntyvyys ja suurempi eronneisuus kavensivat ryhmien välisiä eroja sukulaismäärissä. (Andersson & Kolk 2023)
Laaja sukulaisverkosto huipussaan Ruotsissa keski-iässä
Keskimäärin ihmisellä on eniten sukulaisia, noin 20, suunnilleen 35 vuoden iässä. Suuri osa näistä on nk. horisontaalisia sukulaisia, kuten serkkuja. Tutkimus tuotti ensimmäisen empiiriseen, koko väestön kattavan sukulaisverkostojen kartoituksen Ruotsissa. (Kolk ym. 2023)
Adoptioperheiden rakenne Suomessa
Ulkoinen adoptio (lapsi ei ole sukua adoptiovanhemmille) on yleisin lasten adoptiotyyppi, seuraavaksi yleisin on perheen sisäinen adoptio ja harvinaisin on sukulaisadoptio. Ulkoisten adoptioiden osalta naimattomat naiset ovat useammin adoptiovanhempia kuin naimattomat miehet. Perheen sisäisissä adoptioissa isäpuolet taas ovat useammin adoptiovanhempia kuin äitipuolet. Samaa sukupuolta olevilla pareilla naiset ovat adoptoineet puolisonsa lapsen useammin kuin miehet. Sukulaisadoptioiden osalta äidin sukulaiset ovat useammin adoptiovanhempia kuin isän sukulaiset. (Lehti & Tanskanen 2024)
Verkostoilta saatu sosiaalinen tuki yhteydessä lapsensaantiaikeisiin
Vanhemmilta ja sukulaisilta saatu tuki, erityisesti taloudellinen tuki, on yhteydessä korkeampiin lastensaantiaikeisiin. Kokemukset yksinäisyydestä ovat yhteydessä alhaisempiin lastensaantiaikeisiin. Miehillä, joiden vanhemmista vähintään yksi on kuollut tai tuntematon, emotionaalinen tuki muilta oli positiivisesti yhteydessä lastensaantiaikeisiin, mikä viittaa korvaavaan mekanismiin vanhempien tuen puuttuessa. Tutkijat tulkitsevat, että läheisiltä saatu apu viestii lastensaantia harkitseville, että he saavat tukea lasten kasvatuksessa, millä on merkitystä ihmisten lastensaannin suunnittelulle. (Artamonova ym. 2024a; Artamonova ym. 2024b)
Tulot ja koulutus vahvasti yhteydessä maahanmuuttajien sosiaalisten verkostojen rakentumiseen
Korkeasti koulutetuilla maahanmuuttajilla on yleensä laajat sosiaaliset suhteet ja runsaasti sosiaalista pääomaa. Sen sijaan matalasti koulutettujen maahanmuuttajien sosiaaliset suhteet ovat usein huomattavasti kapeampialaiset. Hyvä tulotaso nousee esiin tärkeimpänä tekijänä. Uudessa kotimaassa saatu koulutus näyttää hyödyttävän erityisesti matalammin koulutettujen maahanmuuttajien sosiaalisten suhteiden muodostumista. (Tuominen ym. 2023)
Parisuhteen ja perheen muodostaminen
Erityisesti matalasti koulutetuilla parisuhteiden solmiminen vähentynyt ja eronneisuus kasvanut
Avioliitossa olevien osuus on pienentynyt suomalaisilla kaikilla koulutusasteilla, eikä avoliittojen lisääntyminen ole täysin korvannut tätä muutosta, mikä on johtanut puolison kanssa asuvien osuuden laskuun. Erityisesti matalasti koulutetuilla ja alle 35-vuotiailla parisuhteiden solmiminen on vähentynyt ja eroamisaste on kasvanut. Muutokset ja koulutusryhmittäiset erot ovat samankaltaisia sekä miehillä että naisilla. Perheellistymisikäisissä tapahtuneella parisuhdedynamiikan muutoksilla voi olla laajoja vaikutuksia myös syntyvyyteen. (Jalovaara & Andersson 2023)
Eroamisen riski kasvanut, vanhemmaksi tulemisen yleisyys vähentynyt
Ensimmäisen lapsen saaminen lykkääntyy Suomessa yhä myöhemmäksi, vaikka parisuhteet muodostuvat edelleen nuorena. 1990-luvulla syntyneiden naisten parisuhteissa eroamisen todennäköisyys on ensi kertaa suurempi kuin ensimmäisen lapsen saamisen todennäköisyys, ja lastensaanti on ylipäätään vähentynyt. Miehillä perheen perustaminen tapahtuu myöhemmin, ja yhä harvempi tulee isäksi. Eri kehityskulut huomioiden syntyvyyden huomattava kasvu lähitulevaisuudessa on epätodennäköistä. (Rahnu & Jalovaara 2023)
Lapsia saadaan harvemmin ensimmäisessä liitossa ja yhä todennäköisemmin vasta toisessa tai myöhemmässä liitossa
Parisuhdedynamiikka on tärkeä tekijä syntyvyyden ymmärtämisessä. Lapsia saadaan Suomessa useimmiten yhä ensimmäisessä liitossa. Nuoret ikäluokat saavat kuitenkin harvemmin lapsia ensimmäisessä liitossaan kuin vanhemmat ikäluokat ja yhä useampi saa lapsia vasta erottuaan ensimmäisestä liitostaan. Muutokset nuorten aikuisten liittojen muodostumisessa ja kestossa selittävät osaltaan viimeaikaista syntyvyyden laskua. (Andersson 2023a)
>> Tutustu politiikkasuositukseen
Parisuhteen kesto oleellinen tekijä syntyvyyden kannalta
Ei-aviollinen uuden liiton solmiminen eron jälkeen ennustaa matalaa syntyvyyttä, kun taas uudelleenavioituminen on yhteydessä korkeampaan kokonaishedelmällisyyteen. Suurin osa uusista parisuhteista ei johda avioliittoon. Siksi uusien liittojen solmiminen ei merkittävästi lisää syntyvyyttä väestötasolla. Naiset löytävät useammin uuden puolison hedelmällisyyden kannalta keskeisinä ikävuosina ja saavat keskimäärin enemmän lapsia ensimmäisen parisuhteen päättymisen jälkeen kuin miehet. Useamman liiton solmiminen liittyy keskimäärin pienempään lapsilukuun. Poikkeuksena on matalatuloiset miehet, joilla se ennustaa korkeampaa syntyvyyttä. (Andersson ym. 2022; Andersson 2023b; Andersson ym. 2023)
>> Tutustu julkaisuun Andersson ym. 2022
>> Tutustu julkaisuun Andersson 2023b
>> Tutustu julkaisuun Andersson ym. 2023
Naisparien todennäköisyys saada lapsia kasvanut, mutta vain korkeasti koulutetuilla
Naisparien lapsensaanti yleistyi Suomessa 2000-luvulla, mutta lapsensaannin todennäköisyys eroaa koulutustason mukaan. Lapsensaanti yleistyi korkeasti koulutetuilla naispareilla, kun matalasti kouluttautuneilla siitä tuli harvinaisempaa. (Ponkilainen ym. 2024)
>> Lue lisää politiikkasuosituksesta
Sosioekonominen tausta yhteydessä avioliitto-odotuksiin brittiläisillä nuorilla
Brittiläisten nuorten avioliitto-odotukset vaihtelevat selvästi vanhempien sosioekonomisen taustan mukaan: heikommasta taustasta tulevilla nuorilla oli selvästi matalammat odotukset avioliitosta kuin parempiosaisilla. Eroja ei kuitenkaan havaittu avoliitto-odotuksissa. Vähiten etuoikeutetuilla oli myös epävarmuutta ihanteellisesta avioliittoiästä. Näitä eroja selittivät osin perhemuoto nuoruudessa (esim. yksinhuoltajaperhe), kun taas koulutusorientoituneisuus selitti vain vähäisessä määrin. (Palumbo ym. 2024)
Vuonna 1975 syntyneiden parisuhdehistoriat Suomessa ja Belgiassa
Sekä Suomessa että Belgiassa lapsettomuus liittyy vahvasti joko siihen, ettei ole koskaan ollut parisuhteessa tai parisuhteiden epävakauteen. Suomessa lapsettomuus yhdistyy useammin siihen, ettei puolisoa ole ollut lainkaan, kun taas Belgiassa lapsettomilla on monipuolisempia parisuhdepolkuja. Suomalaiset lapsettomat kokevat myös enemmän turbulenssia parisuhdehistorioissaan. (Rees ym. 2025)
Teknologiat perhesuhteissa
Digitaalinen viestintä vahvistaa perinteistä viestintää sukulaisuussuhteesta ja iästä riippumatta
Digitaalinen viestintä vahvistaa perinteistä viestintää sukulaisuussuhteesta ja iästä riippumatta. Mitä useammin vastaajat olivat yhteydessä toisiinsa digitaalisesti, sitä useammin he pitivät yhteyttä myös perinteisin keinoin. Aineistona käytettiin suomalaista kyselyaineistoa, jossa oli mukana kaksi sukupolvea. (Danielsbacka ym. 2022a)
Tieto- ja viestintäteknologia vaikuttaa perhesuhteisiin sekä myönteisesti että kielteisesti
Tutkimuskatsaus osoitti, että henkilökohtainen tieto- ja viestintäteknologia käyttö ja sen aiheuttamat häiriöt olivat yhteydessä perhesuhteiden heikompaan laatuun, kuten lisääntyneisiin ristiriitoihin ja huomiotta jäämiseen. Sen sijaan perheenjäsenten välinen viestintä ja yhteiskäyttö, erityisesti kasvokkaista vuorovaikutusta muistuttavat mediat, olivat yhteydessä myönteisesti kaikissa tarkastelluissa perhemuodoissa. (Tammisalo & Rotkirch 2022)
Sosiaalisen median käyttöä ennustavat sukupuoli, koulutus ja sukupolvien väliset yhteydet
Sosiaalisen median käyttö oli lähes kaksi kertaa yleisempää nuoremmassa sukupolvessa (68–73-v.) kuin vanhemmassa sukupolvessa (19-56-v.) Käyttö oli yleisempää naisilla ja korkeammin koulutetuilla molemmissa ryhmissä. Vanhemman sukupolven sosiaalisen median käyttö oli yhteydessä heidän aikuisten lastensa sosiaalisen median käyttöön. (Tammisalo ym. 2022)
Sosiaalisen median käyttö perhesuhteissa ja onnellisuus
Vanhemmat aikuiset (68–74-v.) käyttivät sosiaalista mediaa enemmän yhteydenpitoon perheensä kanssa kuin nuoremmat, mutta median käyttö ei ollut positiivisessa yhteydessä heidän onnellisuuteensa. Sen sijaan nuoremmilla aikuisilla (19–56-v.) tietyt perhesuhteet sosiaalisessa mediassa olivat yhteydessä suurempaan onnellisuuteen, mikä viittaa siihen, että digitaalinen viestintä tukee paremmin juuri heidän hyvinvointiaan. (Tammisalo ym. 2023)
Yksilön verkostot muistuttavat toisiaan viestintävälineestä riippumatta
Ihmisillä on taipumus rakentaa samannäköisiä henkilökohtaisia verkostoja useissa verkkoviestintäkanavissa. Ihmisten todellisten eli ”offline-suhteiden” rakenne, jolle on ominaista pieni määrä läheisiä suhteita, heijastuu myös verkkoviestinnässä eli esimerkiksi matkapuhelujen kautta. (Iñiguez ym. 2023)
Kumppanin tapaaminen verkossa yhä yleisempää ja yhteydessä perheellistymiseen
Nuorimmassa ikäryhmässä kumppanin tapaaminen verkossa lisäsi lastenhankinta-aikeita, mutta myös eron todennäköisyyttä. Vanhimmassa ikäryhmässä kumppanin tapaaminen verkossa lisäsi todennäköisyyttä saada ensimmäinen lapsi. Tutkimus tehtiin German Family Panel (Pairfam) -aineistolla. (Danielsbacka ym. 2022b)
Perhesuhteet ja hyvinvointi
Avioliitosta on tullut entistä tärkeämpi terveyttä suojaava tekijä
Avioliitossa olevilla miehillä ja naisilla on matalampi riski sydän- ja verisuonitauteihin kuin avoliitossa- tai yksinasuvilla. Avioero lisäsi sydän- ja verisuonitautiriskiä, eikä sen vaikutus poistunut edes uuden avioliiton solmimisen jälkeen. Sekä miehillä että naisilla erot olivat kasvaneet 1990-luvulta 2010-luvulle. (Silventoinen ym. 2022)
Vanhempien sosiaalisuus yhteydessä nuorten sosiaaliseen pääomaan
Vanhempien sosiaalisuus toimii mallina nuorten sosiaalisuudelle ja on siten yhteydessä nuorten sosiaaliseen pääomaan. Perheen sosioekonominen asema liittyy nuorten taipumukseen vastavuoroiseen auttamiseen, mutta tämä yhteys kulkee vanhempien sosiaalisen pääoman kautta. Huono-osaisemmalla asuinalueella kasvaminen heijastuu nuorten vähäisempään luottamukseen ja heikompaan taipumukseen ottaa vastaan apua. (Tuominen ym. 2023)
Perheenjäsenten väliset ristiriidat eivät ole yhteydessä Sveitsissä nuorten aikuisten heikompaan hyvinvointiin
Tutkimus lähes 10 000 sveitsiläisen henkilökohtaisesta verkostosta osoittaa, että ristiriitaiset suhteet perheenjäsenten välillä ovat yleisempiä kuin ei-perheenjäsenten välillä. Ristiriidat perhesuhteissa eivät kuitenkaan ole negatiivisesti yhteydessä hyvinvointiin. (de Bel & Widmer 2024)
Monipuolista tukea antavien perhesuhteiden merkitys hyvinvoinnille
Tutkimus tarkastelee perhesuhteiden ja hyvinvoinnin yhteyksiä Hollannissa 41 perheessä, joissa mukana on niin lapsia kuin aikuisia. Perhesuhteet, joilta saadaan monipuolista tukea ovat yhteydessä parempaan hyvinvointiin, erityisesti kun suhteet ovat omasta ydinperheestä. Vanhempien eron kokeneissa perheissä hyvinvointi kasvoi ajan myötä, mutta tämä ei selity suhteiden määrän muutoksella. (de Bel 2023)
Lapsuudenkodin kokemukset yhteydessä aikuisiän ihanteelliseen lapsilukuun
Useammat sisarukset liittyvät korkeampaan toivottuun lapsilukuun, kun taas yksinhuoltajaperheessä kasvaminen ja kielteiset kokemukset vanhemmista liittyivät pienempään toivottuun lapsilukuun. Nämä yhteydet näkyivät etenkin niillä, joilla ei ollut omia lapsia. Tulokset korostavat lapsuudenkodin emotionaalisten ja rakenteellisten tekijöiden merkitystä perhetoiveiden muodostumisessa. (Karhunen ym. 2023)
Saksassa yhdessä asuminen lapsuudessa lisää isäpuolten antamaan tukeen aikuisille lapsille
Sekä erillään asuvien isien että isäpuolten panostus lisääntyi sitä mukaa, mitä kauemmin he olivat asuneet yhdessä lapsen kanssa. Taloudellisen avun ja läheisyyden osalta lapsuuden yhteiselon keston yhteys oli kuitenkin voimakkaampi isä-puolilla kuin eronneilla isillä. Tulokset viittaavat siihen, että lapsuudenaikaisen yhteiselämän keston pidentyessä isäpuolten antama tuki lähestyy eronneiden biologisten isien antamaa tukea. (Pettay ym. 2023)
Lapsuuden epäsuotuisissa olosuhteissa äidin puoleisten isoäitien tuki voi parantaa lasten hyvinvointia, ja vaikutukset voivat ulottua myös aikuisikään asti
Englantilaisia ja walesilaisia nuoria käsitelleessä tutkimuksessa äidin puoleisten isoäitien tuki vähensi tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia, jos lapset olivat kohdanneet useita varhaiselämän vastoinkäymisiä. Muiden isovanhempien tuella ei havaittu vastaavaa vaikutusta. (Helle ym. 2024)
Sukupuoliroolit ja perhe-elämä
Sukupuoliroolit ja lasten kasvatus
Evoluutiopsykologian mukaan naiset ja miehet suhtautuvat eri tavoin lasten hoitamiseen, koska heidän panoksensa vanhempina poikkeaa toisistaan. Äidit sijoittavat lapsiinsa yleensä enemmän aikaa ja resursseja kuin isät. Tämän vuoksi ihmiset suosivat usein äidin puolen sukulaislapsia isän puolen lapsiin verrattuna. (Tanskanen ym. 2023)
Sukulaisten vaikutus lapsikuolleisuuteen riippuu heidän sukupuolestaan, sukulinjastaan ja perheen varallisuudesta
Isänpuoleisten sukulaisten läsnäolo lisäsi lapsikuolleisuutta erityisesti varakkaissa perheissä, kun taas äidinäidin läsnäolo pienensi sitä erityisesti köyhimmissä perheissä. Tulokset korostavat, että sukulaiset voivat toimia sekä tukena että kilpailijoina rajallisista resursseista, mikä avaa uusia näkökulmia ihmisen perhe-elämän ja yhteisöllisen kasvatuksen ymmärtämiseen. (Lahdenperä ym. 2025)
Ikääntyneiden pari- ja perhesuhteet
Vakaa parisuhde tukee ikääntyneiden hyvinvointia koulutustaustasta riippumatta
Vakaa avioliitto oli yhteydessä parempaan hyvinvointiin ikääntyneillä verrattuna yksin elämiseen ja epäepävakaampiin parisuhdehistorioihin. Positiivinen yhteys näkyi kaikissa koulutusryhmissä. Matalammin koulutetut eronneet kokivat heikompaa hyvinvointia vanhemmalla iällä. (Mäki ym. 2025)
Sekä parisuhdehistoria että nykyisen suhteen laatu yhteydessä elämäntyytyväisyyteen vanhuudessa
Pitkäaikaiset parisuhteet johtavat korkeampaan elämäntyytyväisyyteen, kun taas lyhyemmät suhteet ovat yhteydessä alhaisempaan hyvinvointiin. On myös mahdollista ”toipua” tietyistä kielteisistä vaikutuksista tai tapahtumista parisuhteiden historiassa. Esimerkiksi hyvän kumppanin löytäminen myöhemmällä iällä voi poistaa avioeron aiheuttamat haitalliset vaikutukset hyvinvointiin. (Tambellini ym. 2024)
Parisuhde ja isovanhemmuus tukevat ikääntyneiden onnellisuutta
Puolison kanssa elävät, erityisesti ensimmäisessä liitossaan elävät, olivat onnellisempia kuin muihin parisuhderyhmiin kuuluvat. Isovanhemmat olivat onnellisempia kuin ne, joilla ei ollut lapsenlapsia. Lastenlasten hoitaminen oli yhteydessä onnellisuuteen. Hyöty isovanhemmuudesta oli suurin vastaajilla, joilla ei ollut kumppania. (Rotkirch ym. 2024)
Kuolleisuuserot ovat kasvaneet asumismuodon mukaan – erityisesti yksin asuvien ero kumppanin kanssa asuviin korostunut entisestään
Puolison kanssa asuvat naiset ja miehet kuolevat myöhemmällä iällä kuin muut. Sen sijaan erityisesti yksin asuvat erottuvat korkeammalla kuolleisuudellaan: heidän riskinsä kuolla muita varhemmin on moninkertainen verrattuna kumppanin ja lasten kanssa. Vuosina 1990–2020 kuolleisuus laski kaikissa asumismuotoryhmissä, ja ryhmien väliset kuolleisuuden absoluuttiset erot enimmäkseen kaventuivat. Suhteelliset erot kuitenkin kasvoivat, etenkin yksin asuvien kohdalla. Koulutus ja tulotaso selittivät näitä kuolleisuuseroja ja niiden kasvua vain osittain. (Suulamo ym. 2025)
Terveys, taloudellinen vakaus ja läheiset tukevat hyvinvointia ilman yläikärajaa – sosiaalisen verkoston merkitys korostuu iäkkäillä naisilla
Terveys ja läheiset ihmissuhteet edistävät subjektiivista hyvinvointia tasaisesti ikääntyessä, aina hyvin korkeaan ikään saakka. Laaja sosiaalinen verkosto tukee erityisesti iäkkäiden naisten hyvinvointia. Taloudellisen niukkuuden ja leskeyden negatiiviset vaikutukset subjektiiviseen hyvinvointiin voivat lieventyä iän myötä. (Auvinen ym. 2024)
Perhesuhteet ohjaavat muuttoa eron ja leskeyden jälkeen
Eron tai leskeyden kokeneet 50–70-vuotiaat muuttavat useammin kuin naimisissa olevat, ja usein lähemmäs vanhempiaan. Leskeksi jääminen lisäsi todennäköisyyttä muuttaa lasten läheisyyteen, kun taas ero vähensi tätä erityisesti miehillä. Tutkimuksessa löytyi eroja sukupuolen ja maiden välillä, mutta perheen läheisyys vaikutti päätöksiin kahdessa vertaillussa maassa. (Zilincikova ym. 2023)
Eron tai leskeyden kokeneet 50–70-vuotiaat muuttavat useammin kuin naimisissa olevat, ja usein lähemmäs vanhempiaan
Leskeksi jääminen lisäsi todennäköisyyttä muuttaa lasten läheisyyteen, kun taas ero vähensi tätä erityisesti miehillä. Muuttokäyttäytymisessä löytyi eroja sukupuolen ja maiden välillä, mutta perheen läheisyys vaikutti päätöksiin sekä Belgiassa että Ruotsissa. (Zilincikova ym. 2023)
Lähellä asuva sisarus yleisempi ikääntyneillä, joilla ei ole muita läheisiä perheenjäseniä
Lapsettomilla ikääntyneillä oli suurempi todennäköisyys, että heidän lähellään asui sisarus kuin niillä, joilla oli vähintään yksi lapsi. Myös ne, joilla ei ollut kumppania, asuivat useammin vähintään yhden sisaruksen lähellä. (Artamonova ym. 2023)
Teeman julkaisut listattuna
Tutkimusjulkaisut
Andersson, L., & Kolk, M. (2023). Kinship and socio-economic status: Social gradients in frequencies of kin across the life course in Sweden. Population Studies, 78(3), 371–392. https://doi.org/10.1080/00324728.2023.2266403
Andersson, L. (2023a). A novel macro perspective on family dynamics – The contribution of partnership contexts of births to cohort fertility rates. Population and Development Review, 49(3), 617–649. https://doi.org/10.1111/padr.12579
Andersson, L. (2023b). The role of gender differences in partnering and re-partnering for gender differences in completed fertility. Population Research and Policy Review, 42, 17. https://doi.org/10.1007/s11113-023-09767-1
Andersson, L. (2024). Suomalaiset saavat lapsen yhä todennäköisemmin vasta toisessa liitossaan [Tietoa päätösten tueksi 4/2024]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2024/07/PB-FI-Andersson.pdf
Andersson, L., Saarela, J., Jalovaara, M., & Uggla, C. (2023). A matter of time: Batemans principles and mating success as count and duration in contemporary Finland. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences 290: 20231061 http://doi.org/10.1098/rspb.2023.1061
Artamonova, A., Sorsa, T., Berg, V., Hägglund, A. E., & Rotkirch, A. (2024a). Social resources are associated with higher fertility intentions in contemporary Finland. Comparative Population Studies, 49. https://doi.org/10.12765/CPoS-2024-04
Artamonova, A., Sorsa, T., Berg, V., Hägglund, A. E., & Rotkirch, A. (2024b). Counting on parents or others? The role of social support for fertility intentions in Finland. Finnish Yearbook of Population Research, 57, 165–190. https://doi.org/10.23979/fypr.131297
Auvinen, T., Linnosmaa, I. & Rijken, M. (2024). Do people’s health, financial and social resources contribute to subjective wellbeing differently at the age of fifty than later in life? Wellbeing, Space and Society, 7, 100219. https://doi.org/10.1016/j.wss.2024.100219
de Bel, V. (2023). Multi-Functional Ties and Well-Being in Family Networks before and after Parental Divorce. Social Sciences, 12(11), 586. https://doi.org/10.3390/socsci12110586
de Bel, V., & Widmer, E. D. (2024). Positive, negative, and ambivalent dyads and triads with family and friends: A personal network study on how they are associated with young adults’ well-being. Social Networks, 78, 184–202. https://doi.org/10.1016/j.socnet.2024.02.004
Danielsbacka, M., Tammisalo, K., & Tanskanen, A. O. (2022a). Digital and traditional communication with kin: displacement or reinforcement? Journal of Family Studies, 29(3), 1270–1291. https://doi.org/10.1080/13229400.2022.2040575
Danielsbacka, M., Tanskanen, A.O., & Billari, F.C. (2022b). Meeting online and family-related outcomes: evidence from three German cohorts. Journal of Family Studies, 28(4), 1390-1415. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/13229400.2020.1835694
Helle, S., Tanskanen, A. O., Coall, D. A., Perry, G., Daly, M. & Danielsbacka, M. (2024). Investment by maternal grandmother buffers children against the impacts of adverse early life experiences. Scientific Reports, 14, 6815. https://doi.org/10.1038/s41598-024-56760-5
Iñiguez, G., Heydari, S., Kertész, J., & Saramäki, J. (2023). Universal patterns in egocentric communication networks. Nature Communications 14, 5217. https://doi.org/10.1038/s41467-023-40888-5
Jalovaara, M., & Andersson, L. (2023). A register-based account of period trends in union prevalence, entries, and exits by educational level for men and women in Finland. Demographic Research, 48(14), 373–386. https://doi.org/10.4054/DemRes.2023.48.14
Karhunen, O. A., Jokela, M. & Golovina, K. (2023). Associations between early family environment and ideal number of children. International Journal of Psychology, 58(6), 574-583. https://doi.org/10.1002/ijop.12933
Kolk, M., Andersson, L., Pettersson, E., & Drefahl, S. (2023). The Swedish Kinship Universe: A Demographic Account of the Number of Children, Parents, Siblings, Grandchildren, Grandparents, Aunts/Uncles, Nieces/Nephews, and Cousins Using National Population Registers. Demography, 60(5), 1359–1385. https://doi.org/10.1215/00703370-10955240
Lahdenperä, M., Salonen, M., Hiraoka, T., Seltmann, M.W., Saramäki, J., & Lummaa, V. (2025). Close and more distant relatives are associated with child mortality risk in historical Finland. Evolutionary Human Sciences 7, e5, 1–18. https://doi.org/10.1017/ehs.2024.47
Lehti, H. & Tanskanen, A.O. (2024). The Structure of Child Adoption Based on the Relationship Between Adoptive Parents and Adoptive Children in Finland. Evolutionary Psychological Science, 10, 378–382. https://doi.org/10.1007/s40806-024-00420-4
Pettay, J. E., Danielsbacka, M., Helle, S., Perry, G., Daly, M. & Tanskanen, A. O. (2023). Parental investment by birth fathers and stepfathers. Human Nature, 34(2), 276–294. https://doi.org/10.1007/s12110-023-09450-6
Ponkilainen, M., Einiö, E., Pietiläinen, M., & Myrskylä, M. (2024). Educational differences in fertility among female same-sex couples. Demography, 61(6), 2053–2079. https://doi.org/10.1215/00703370-11687583
Ponkilainen, M., Einiö, E., Pietiläinen, M., & Myrskylä, M. (2024). Naisparien todennäköisyys saada lapsia on kasvanut, mutta vain korkeasti koulutetuilla [Tietoa päätösten tueksi 6/2024]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto. https://fluxconsortium.fi/wp-content/uploads/2024/12/PB-FI-Ponkilainen-ym.pdf
Rahnu, L., & Jalovaara, M. (2023). Partnership dynamics and entry into parenthood. Advances in Life Course Research, 56, 100548. https://doi.org/10.1016/j.alcr.2023.100548
Rees, A., Schnor, C., & Jalovaara, M. (2025). Partnership pathways associated with lifetime childlessness in Belgium and Finland. Finnish Journal of Social Research. https://doi.org/10.51815/fjsr.146184
Silventoinen, K., Korhonen, K. & Martikainen, P. (2022). Changing associations of coronary heart disease incidence with current partnership status and marital history over three decades. SSM – Population Health, 18, 101080. https://doi.org/10.1016/j.ssmph.2022.101080
Suulamo, U., Remes, H., Tarkiainen, L. & Martikainen, P. (2025). Long-term trends in mortality by living arrangements and the role of socioeconomic factors, Finland 1991–2020. European Journal of Public Health, 35(5), 814–820. https://doi.org/10.1093/eurpub/ckaf068
Tammisalo, K., & Rotkirch, A. (2022). Effects of information and communication technology on the quality of family relationships: A systematic review. Journal of Social and Personal Relationships, 39(9), 2724 – 2765. https://doi.org/10.1177/02654075221087942
Tammisalo, K., Danielsbacka, M., Andersson, E., & Tanskanen, A. O. (2022). Predictors of social media use in two family generations. Frontiers in Sociology, 6, Article 813765. https://doi.org/10.3389/fsoc.2021.813765
Tammisalo, K., Danielsbacka, M., Tanskanen, A. O., & Arpino, B. (2023). Social media contact with family members and happiness in younger and older adults. Computers in Human Behavior, 152, 108103. https://doi.org/10.1016/j.chb.2023.108103
Tanskanen, A. O., Danielsbacka, M., & Hämäläinen, H. (2023). Child-rearing: Gender roles. In T. K. Shackelford (Ed.), Encyclopedia of sexual psychology and behavior. Springer. https://doi.org/10.1007/978-3-031-08956-5_61-1
Tuominen, M. & Tikkanen, J. (2023). Adolescent social capital: An intergenerational resource? Journal of Adolescence, 1–15. https://doi.org/10.1002/jad.12215