Väestökehitys ja kestävyys
Suomen väestörakenne on voimakkaassa murroksessa: väestömme ikääntyy, kulttuurinen monimuotoisuus lisääntyy ja alueelliset erot kasvavat. Nämä väestökehityksen muutokset vaikuttavat laajasti yhteiskunnan taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen.
Tälle sivulle on koottu DEMOGRAPHY-ohjelmassa tehtyjä tutkimuksia, joissa tarkastellaan väestökehitystä ja taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Tutkimukset tarjoavat tietoa niin väestöennusteista, ratkaisuista ikääntymisen haasteisiin ratkaisuja, aluetason tekijöistä sekä sosiaalisesta kestävyydestä.
Tutkimustulokset tarjoavat ajankohtaista ja luotettavaa tietoa päätöksenteon tueksi sekä väestökehityksestä kiinnostuneille laajemmin. Ne auttavat ymmärtämään väestökehitystä sekä sen vaikutuksia ja suunnittelemaan vaikuttavia ratkaisuja.
Politiikkasuositukset
Koulutus tasaa syntyvyyden vaikutuksia
Koulutukseen panostaminen tasaa matalan syntyvyyden vaikutusta
Hyvin matalan syntyvyyden aiheuttamia taloudellisia haittoja voidaan lieventää panostamalla koulutukseen, joka lisää työvoiman tuottavuutta. Tämä investointi voidaan toteuttaa ilman lisärahoitusta, sillä koulutukseen käytettävä rahamäärä pysyy ennallaan lasten määrän vähentyessä. Koulutuksen edistäminen on keskeinen keino vastata väestön ikääntymisen haasteisiin yhdessä syntyvyyden ja muuttoliikkeen tukemisen kanssa. (Myrskylä ym. 2024)
Tutkimustulokset
Väestöennusteet
Suomen väkiluku kääntyy todennäköisesti laskuun lähivuosikymmeninä
Laaditun stokastisen väestöennusteen mukaan väestön kokonaismäärän kasvu taittuu ja kääntyy laskuun suurella todennäköisyydellä. Vaikka huoltosuhde paranee parikymmentä vuotta, niin Suomen ikärakenne harmaantuu pysyvästi sen jälkeen. Piste-ennusteessa kokonaishedelmällisyyden oletetaan pysyvän alhaisena ja nettomaahanmuuton arvioidaan olevan 24 000 henkeä vuodessa. (Alho & Valkonen 2024)
Korkea nettomaahanmuutto pysäyttäisi työvoiman vähenemisen
Suomeen tarvitaan 44 000 henkilön nettomaahanmuutto, jotta syntyvien ja työikäisten ikäluokkien koko saataisiin vakaantumaan pysyvästi. Alhainen syntyvyys on korkean arvion syy. Lisämuutto muuttaisi huoltosuhdettamme suotuisammaksi, mutta ei riittäisi pysäyttämään väestön ikääntymistä eliniän pidentyessä. Maahanmuutolla olisi myös positiivisia vaikutuksia julkiselle taloudelle. (Alho ym. 2023)
Vaihtoehtoinen tarkastelu laskee nettomaahanmuuton tason
24 000:een Suomen väestöennusteessa
Etlan muistiossa Suomen nettomaahanmuuton tasoksi on arvioitu noin 24 000 henkilöä vuodessa, kun Tilastokeskuksen vuoden 2024 ennuste perustuu 40 000:een. Tämä pienempi arvio tarkoittaisi hitaampaa väestönkasvua pitkällä aikavälillä ja sijoittuu lähemmäs muiden Pohjoismaiden tasoa. Nettomaahanmuuton vaihtoehtoinen tarkastelu tarjoaa realistisemman pohjan väestökehityksen arviointiin ja julkiseen keskusteluun. (Alho 2024)
Väestöennusteiden epävarmuuskomponenttien huomioiminen vaativaa
Kun tulevaa väestökehitystä kuvaillaan stokastisilla laskelmilla, tulosten ja niihin liittyvän epävarmuuden välittäminen on haasteellista. Artikkelissa esitellään kehikko, jolla voidaan jakaa osiin tulevaan syntyvyyteen, kuolevuuteen ja siirtolaisuuteen liittyvän epävarmuuden vaikutuksia sekä piste-ennusteisiin että ennustejakaumiin. Esimerkkinä käytetään veroastetta, joka riittää ikääntyvän väestön aiheuttamien julkisten menojen kattamiseen annetun pituisella aikajaksolla. (Alho & Lassila 2023)
Väestön ikääntymisen haasteet ja ratkaisut
Väestön ikääntymisen tuomia haasteita voidaan lieventää poliittisin keinoin
Väestön ikääntymisen vaikutukset ovat lievempiä, kun niitä arvioidaan tuottavuuspainotetulla taloudellisella huoltosuhteella perinteisen vanhushuoltosuhteen sijaan. Korkeampi kokonaishedelmällisyysluku yhdessä tehostetun koulutuspolitiikan kanssa parantaisi eniten huoltosuhdetta. Erityisesti miesten koulutustason nostaminen korostuu keskeisenä keinona ikääntymisen haasteiden lieventämisessä. (Marois ym. 2022)
Koulutukseen panostaminen tasaa matalan syntyvyyden vaikutusta
Väestön ikääntymisen ja alhaisen syntyvyyden taloudellisia vaikutuksia voidaan lieventää investoimalla inhimilliseen pääomaan. Kun koulutusinvestoinnit pidetään kokonaisuudessaan ennallaan pienenevissä ikäluokissa, kasvaa investointi per henkilö, mikä kompensoi työvoiman pienempää kokoa ja sen negatiivisen makrotaloudellisen vaikutuksen. Väestöpolitiikassa olisi keskityttävä väestön inhimillisen pääoman parantamiseen eikä niinkään demografisiin tavoitteisiin, kuten tietyn syntyvyyden tason saavuttamiseen väestötasolla. (Myrskylä ym. 2025)
Inhimilliset voimavarat avainasemassa väestön ikääntymisen haasteisiin vastaamisessa
Päätöksenteossa väestön ikääntymiseen vastaamiseksi tulisi keskittyä yksilöiden lisääntymisvapauksien tukemiseen ja inhimillisten voimavarojen, kuten koulutuksen ja terveyden, vahvistamiseen. Pronatalistinen politiikka voi heikentää ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa, eikä usein johda kestävään väestönkehitykseen. Koulutus ja terveys lisäävät hyvinvointia ja tuottavuutta ja voivat kompensoida monia väestön ikääntymiseen liittyviä haasteita. (Gietel-Basten ym. 2022)
Finanssipoliittisten toimien kohdentaminen ikääntyvässä taloudessa entistä tärkeämpää
Väestön ikääntyessä säästämis- ja kulutustottumukset muuttuvat ja ikäsidonnaiset julkiset menot kasvavat kaventaen finanssipoliittista liikkumavaraa. Julkisten menojen rakenne vaikuttaa merkittävästi finanssipolitiikan tehokkuuteen ikääntyvässä taloudessa. Finanssipoliittisten toimien tarkempi kohdentaminen on ikääntyvässä taloudessa entistä tärkeämpää. Taloudellista aktiviteettia voidaan lisätä tehokkaasti menojen koostumusta muuttamalla, vaikka kokonaiselvytyksen tasoa ei kasvatettaisi. (Puonti 2025)
Alueellinen kehitys ja alueelliset erot
Alueen vahva sosiaalinen pääoma houkuttelee muuttajia
Kunnissa, joissa oli enemmän sosiaalista tukea, suurempi sosiaalinen luottamus, enemmän kulttuuritoimintaa ja useampia sosiaalisia kontakteja, oli korkeampi nettomuuttoaste, eli enemmän ihmisiä muutti kuntaan kuin kunnasta pois. Sosiaalinen luottamus ja ihmisten tiheä tapaaminen olivat yhteydessä vähäisempään poismuuttoon. (Jokela ym. 2025)
Alueellinen väestönmuutos yhteydessä asukkaiden hyvinvointiin Suomessa
Alueellinen väestön väheneminen on yhteydessä heikompaan sosiaaliseen hyvinvointiin, kuten vähäisempään tukeen ja suurempaan yksinäisyyden riskiin. Väestönkasvu toi joitain sosiaalisia hyötyjä, mutta yhteydet olivat selvästi heikompia kuin vähenemisen haittavaikutukset. (Jokela ym. 2024)
Alueellisen tulotason erot yhteydessä kuolleisuuteen ja sairaalahoitoon
Alueellisen tulotason yhteys kuolleisuuteen ja sairaalahoitoon on vahva Suomessa. Erot pieni- ja suurituloisten postinumeroalueiden välillä ovat huomattavia ja kasvaneet hieman. Suurin osa terveyserojen taustalla olevista prosesseista toimii kuitenkin muilla kuin naapurustotasolla, mikä tulisi huomioida epätasa-arvoa torjuvissa toimenpiteissä. (Tarkiainen & Martikainen 2022)
Ikääntyneiden elinoloissa merkittäviä alueellisia eroja
Pienituloisuus ja puutteellisesti varustetuissa asunnoissa asuminen ovat yleisempiä alueilla, joilla 65 vuotta täyttäneiden osuus on suurempi. Kaupunkialueilla ikääntyneiden pienituloisuus on selvästi vähäisempää kuin maaseudulla. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tulisi huomioida paikalliset olosuhteet alueellisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. (Nevanto ym. 2024)
Sosiaalinen kestävyys
Sosiaalinen kestävyys kaipaa tarkempaa määrittelyä
Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että sosiaalisen kestävyyden käsite on laajasti käytössä, mutta sen määrittely vaihtelee kontekstin mukaan. Jos käsitteen käyttöön ei saada lisää tarkkuutta, ei tutkimustiedolla ole edellytyksiä kumuloitua. Tarkkuus voi lisääntyä, mikäli tutkijat perustelevat käsitteen käyttöä ja siihen johtaneita valintoja huolellisesti. (Myllyviita ym. 2024)
Teeman julkaisut listattuna
Tutkimusjulkaisut
Alho, J. (2024). Pohdintaa Suomen väestöennusteen oletuksista poikkeusvuonna 2024. ETLA Muistioita 142.
Alho, J. & Valkonen, T. (2024). Suomen väestökehitys 2025–2070. Etla Muistio 148.
Alho, J. & Lassila, J. (2023). Assessing Components of Uncertainty in Demographic Forecasts with an Application to Fiscal Sustainability, Journal of Forecasting 42(7), 1560–1559.
Alho, J., Kangasharju, A., Lassila, J., & Valkonen, T. (2023). Maahanmuutto ja työvoiman riittävyys: Taloudellisten vaikutusten arviointia. ETLA Raportti No 132.
Gietel-Basten, S., Rotkirch, A., & Sobotka, T. (2022). Changing the perspective on low birth rates: Why simplistic solutions won’t work. BMJ, 379, e072670.
Jokela, M., Soini, E., Laakasuo, M., Parikka, S., Rotkirch, A., & Hämäläinen, H. (2025). Residential mobility and social capital: Regional analysis in Finland. Population, Space and Place, 31(1), e2857.
Jokela, M., Laakasuo, M., Parikka, S., Rotkirch, A., & Hämäläinen, H. (2024). Psychological and social wellbeing associated with regional population change in Finland. Journal of Community & Applied Social Psychology, 34(4), e2851.
Marois, G., Rotkirch, A., & Lutz, W. (2022). Future population ageing and productivity in Finland under different education and fertility scenarios. Finnish Yearbook of Population Research, 56, 137–160.
Myllyviita R., Saikkonen, P. & Vaalavuo, M. (2024). Sosiaalinen kestävyys hyvinvointivaltiossa: Kirjallisuuskatsaus. THL Työpaperi 64/2024.
Myrskylä, M., Hellstrand, J., Lappo, S., Lorenti, A., Nisén, J., Rao, Z., & Tikanmäki, H. (2025). Declining fertility, human capital investment, and economic sustainability. Demography, 62(2), 489–514.
Myrskylä, M., Hellstrand, J., Lappo, S., Lorenti, A., Nisén, J., Rao, Z., & Tikanmäki, H. (2024). Koulutukseen panostaminen tasaa matalan syntyvyyden vaikutusta – jopa ilman lisärahoitusta [Tietoa päätösten tueksi 5/2024]. FLUX-konsortio. Turun yliopisto.
Nevanto, M., Ilmarinen, K., & Kauppinen, T. M. (2024). Alueelliset erot väestön ikärakenteessa ja ikääntyneiden elinoloissa. Yhteiskuntapolitiikka, 89(1), 29-43.
Puonti, P. (2025). The Effectiveness of Fiscal Policy in an Aging Economy: Evidence from Finland.
Tarkiainen, L., & Martikainen, P. (2022). Long-term trends in urban-neighbourhood inequalities in cause-specific mortality and hospitalisation – multilevel analyses among individuals nested in Finnish post-code areas, 1991–2018. SSM – population health, 21, 101323.